Jos kirjoittaminen ei suju, ajattelutyö on jäänyt kesken

OLLI NORROS: Kirjojen ja artikkelien kirjoittaminen on keskeinen – ellei peräti tärkein – osa työtäni. Se on myös syy siihen, miksi olen töissä yliopistolla. Olen aika kylmäverinen kirjoittaja eli en erityisesti hae inspiraatiota tai oikeaa mielentilaa, vaan kirjoitan silloin kun pitää kirjoittaa.

TIMO KAISANLAHTI: Itselleni aamun tunnit ovat kaikkein parhaimmat ja tehokkaimmat. Parissa tunnissa saa yllättävän paljon aikaiseksi. Päivällä muiden työtehtävien ohessa ajatus ja tekeminen alkaa sitten pirstaloitua. Tein väitöskirjani työn ohessa ja huomasin, että kannattaa kirjoittaa joka päivä. Silloin alitajunta tekee töitä koko ajan, eikä työhön tarttumisen eteen kasva isoa kynnystä.

OLLI: Timon neuvo on hyvä. Kannattaa mieluummin kirjoittaa vähän tiheällä tahdilla kuin yrittää kirjoittaa paljon harvoin. Tasaista vauhtia on hyvä pitää yllä, koska muuten asian palauttaminen mieleen voi haukata yllättävän suuren osan ajasta, ja silloin myös motivaatio kärsii.

TIMO: Itselle keskeisin oivallus jo työuran alkupuolella on ollut, että vain kirjoittamalla voi todella oppia. Se auttaa ajatusten juoksuttamisessa ja jäsentämisessä. Jos asiasta ei onnistu kirjoittamaan loogisesti, sitä ei ole täysin ymmärtänyt ja oma ajattelu on jäänyt kesken.

OLLI: Kokeile eri tapoja työskennellä ja selvitä myös se, millainen kirjoittaja olet: oletko prosessikirjoittaja vai teetkö painovalmista tekstiä? Ja jos työjonossa on erilaista kirjoitettavaa, tartu siihen tehtävään, joka tuntuu mielenkiintoisimmalta. Innostunutta fiilistä kannattaa seurata, koska motivaatio vaikuttaa työn jälkeen.

TIMO: Lukija tulee varautuneemmaksi sisältöä ja substanssia kohtaan, jos teoksen ulkoasu ei ole huoliteltu ja suomen kieli repsahtelee. Lukija on inhimillinen toimija, eikä anna anteeksi yhtään sen enempää kuin minäkään keskeneräiseltä vaikuttavan kirjan äärellä. Monesti esimerkiksi gradua tekevät lykkäävät alaviitteiden tarkastamista myöhemmäksi, ja varmasti yhtä moni katuu katkerasti sitä, ettei laittanut niitä kerralla kuntoon.

OLLI: Olen seurannut nuorempia kirjoittajia ja huomannut, että usein työn viimeistelyyn kuluva aika pääsee yllättämään monet. Viimeistelyn merkitystä ei voi korostaa liikaa. Ei siis riitä, että on hienoja teoreettisia ajatuksia, vaan lukijan pitää saada käsiinsä loppuun asti hiottu tuote. Erityisesti juridiikassa hyvät hakemistot, jäsentely ja toimivat otsikot ovat tärkeitä.

TIMO: Yhteistyömme alkoi, kun kysyin Ollilta, onko hänen tarkoitus laatia uutta laitosta vuonna 2009 ilmestyneestä kirjastaan. Hän vastasi, ettei oikein muilta projekteiltaan ehdi. Ehdotin Ollille, että voin aloittaa raakatyön tekemisen ja päivityskierroksen tarkastelemalla muuttunutta lainsäädäntöä, ulkomaista oikeuskäytäntöä ja taloustieteen kehitystä.

OLLI: Aluksi minulle tuli sokkina, miten paljon uutta asiaa Timo oli löytänyt tarkasteltavaksi, eikä se kaikki sopinut enää vanhaan rakenteeseen. Valtavan työmäärän lisäksi Timon nälkä oli vielä kasvanut syödessä. Se oli hyvä asia ja nosti molempien kunnianhimon tasoa. Prosessin aikana pääsimme molemmat käyttämään vahvuuksiamme. Nautin sommittelusta ja uuden jäsentämisestä.

TIMO: Uuden kirjan rakenne uudistui paljon edellisestä. Ihmettelen suuresti sitä, miten Olli pystyi ottamaan etäisyyttä vanhasta painoksesta ja asettelemaan palaset uudella tavalla. Kovin monia yhteisiä pohdintasessioita meillä ei ollut, vaan siirsimme aina vuorollamme pallon toiselle.

OLLI: Markkinoiden tilanne nyt muistuttaa paljon markkinoiden tilannetta 2009 eli markkinat tavallaan markkinoivat kirjamme aihetta aika osuvasti. Vuonna 2009 finanssikriisi ja sitä seurannut kurssilasku nosti pintaan myös arvopaperimarkkinariidat ja niihin liittyvät kysymykset. Samoin kävi nyt, kun globaali osakemarkkinoiden alamäki alkoi ja tulosvaroituksia tuli nopeasti.

TIMO: Kirjaa tehdessä kävi selväksi, ettei suomalainen lainsäädäntö ole Euroopan tai maailman vertailussa jäänyt mitenkään jälkeen. Euroopasta löytyy vanhakantaisia järjestelmiä ja maita, joissa esimerkiksi kynnys vahingonkorvauksen osalta on nostettu aika korkealle toisin kuin Suomessa.

OLLI: Projektissa näkyi suomalaisen ja myös pohjoismaisen vahingonkorvausajattelun kehittyneisyys. Se on meillä aika joustavaa, eivätkä muodolliset juridiset luokittelut muodosta kynnystä oikeuteen pääsemiselle. Vahingonkorvausnormisto on joustava ja sopeutuu uusiin ympäristöihin niin kuin juuri arvopaperimarkkinoihin. Kielteinen puoli taas on oikeuskäytännön vähyys ja rutiinin puute. Oikeuden toteutumisen kannalta on ongelmallista, ettei tapauksia konkretisoivia esimerkkejä juurikaan löydy. Se voi nostaa kannekynnystä.

TIMO: Kirjasta saatu tunnustus lämmittää mieltä. Minua ei ole koskaan koulun hiihtokilpailuissa palkittu, joten nyt olen tyytyväinen, ei sitä voi kieltää.

OLLI: Usein aloitteleva kirjoittaja kuvittelee, että juuri oma kirja saa suuren huomion ja synnyttää paljon keskustelua. Yleensä niin ei tapahdu. Kirjoituspalkintoja jaetaan todella vähän, eikä niitä minunkaan kohdalle ole useita osunut. Ja juuri siksi palkinto tästä kirjasta oli minulle iso juttu, ilman muuta.

Syntymävuosi: 1962
Perhe: Vaimo ja kaksi täysi-ikäistä tytärtä
Tutkinnot ja arvonimet: OTT, KTM
Lempioikeudenala: Oikeustaloustiede
Guru: Nassim Nicholas Taleb
Jos ei olisi juristi, olisi: Täysiverinen ”kirjanpitoniilo”
Motto: Näillä mennään

Suosittelen
Kirja: Nassim Nicholas Taleb: Skin in the Game (suom. Oma nahka pelissä: Arkielämän piilotetut epäsymmetriat)
Bändi: Juliette Armanet
Laji: Flaneeraus
Kuvataiteilija: Kia Taegen

Syntymävuosi: 1979
Perhe: Vaimo ja kolme poikaa
Tutkinnot ja arvonimet: OTK 2004, OTT 2007, dosentti 2010
Lempioikeudenala: Velvoiteoikeus
Guru: Mika Hemmo
Jos ei olisi juristi, olisi: Vaikea sanoa, koska juridiikka on minulle aika luontaista
Motto: ”Se ampuu, joka on varma. Minä olen varma.” (Andreas Brehme jalkapallon MM-finaalissa 1990)

Suosittelen
Kirja: Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Bändi: Metallica
Laji: Sulkapallo
Kuvataiteilija: Visa Norros

Olli Norros ja Timo Kaisanlahti: Vahingonkorvaus arvopaperimarkkinoilla, Alma Talent (2021)