Ku­lut­ta­ja-asia­mies vie luot­to­yh­tiö Bon­do­ran mark­ki­na­oi­keu­teen luot­to­jen hin­ta­sään­te­lyn rik­ko­mi­ses­ta

Bondora on tarjonnut kuluttajille kolmea erillistä lisäpalveluksi nimettyä palvelua, joiden maksuja se ei ole laskenut mukaan luottokustannuksiin. Palveluiden avulla kuluttaja voi muun muassa tehdä muutoksia maksuaikatauluun, maksaa luottoa ennenaikaisesti takaisin, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia viestejä.

Kuluttaja-asiamies katsoo, että nämä ovat suoraan luottosuhteesta johtuvia kustannuksia ja siksi ne tulisi myös laskea luottokustannuksiksi, joiden enimmäismäärästä säädetään laissa. Bondoran hinnoittelumalli ylittää lain määräämän kustannuskaton. Bondora on katsonut, että kyse on hintasääntelyn ulkopuolelle jäävistä lisäpalveluista.

Marraskuuhun 2021 saakka Bondora on myös sopinut luoton koroksi nimeämästään kustannuksesta niin, että kulua on peritty koko luottosuhteen ajan alkuperäiselle luoton määrälle eikä jäljellä olevalle pääomalle. Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan tällaisessa kulussa ei ole kyse lain tarkoittamasta luoton korosta, vaan muun luottokustannuksen kaltaisesta kulusta. Myös tällä menettelyllä Bondora on rikkonut hintasääntelyä.

Bondoran kanssa käydyissä neuvotteluissa ei ole päästy yhteisymmärrykseen, minkä vuoksi kuluttaja-asiamies hakee asiaan markkinaoikeuden ratkaisua.

Kuluttaja-asiamies on selvittänyt luottokustannuksia koskevia epäselvyyksiä aiemmin luottoyhtiö Blue Finance Suomi Oy:n kanssa. Markkinaoikeus antoi joulukuussa päätöksensä, jossa se katsoi, että luoton saamiseen liittyvät maksut tulee laskea luottokustannuksiksi. Blue Finance Suomi oli rajannut luoton saamiseen liittyviä maksuja luottokustannusten ulkopuolelle ja siksi hinnoittelu ylitti lain mukaisen enimmäismäärän.

Bondoran tapauksessa kyse on kuitenkin erityyppisistä maksuista kuin Blue Finance Suomi Oy:n tapauksessa.

- Olem­me näh­neet jo mo­nen­lai­sia hin­noit­te­lu­mal­le­ja, joil­la luot­to­yh­tiöt sel­väs­ti pyr­ki­vät kier­tä­mään lain aset­ta­maa kus­tan­nus­kat­toa. Toi­vom­me saa­vam­me mark­ki­na­oi­keu­des­ta li­sää sel­vyyt­tä luot­to­jen lain­mu­kai­seen hin­noit­te­luun, jot­ta alan käy­tän­nöt saa­daan pa­rem­mal­le to­lal­le, sanoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.

Syyskuussa 2019 voimaan tulleen luottojen hintasääntelyn mukaan luoton kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle perittävää vuosittaista korkoa ei saa sopia 20 prosenttia suuremmaksi. Lisäksi luotosta perittävien muiden kustannusten päiväkohtainen määrä saa olla korkeintaan 0,01 prosenttia alkuperäisestä luoton määrästä tai luottorajasta. Muiden luottokustannusten määrä ei saa kuitenkaan missään tilanteessa ylittää 150 euroa vuodessa.

Luottokustannuksiin sisältyvät kaikki luotonantajan tiedossa olevat luottosuhteesta johtuvat kustannukset. Esimerkiksi luoton hakemisesta, luoton nostamisesta ja maksutietojen lähettämisestä veloitettavat maksut ovat luottokustannuksia riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa tai minkälaista tapaa toimenpiteen suorittamiseen käytetään. Luottokustannusten ulkopuolelle voi rajata vain täysin vapaaehtoiset lisäpalvelut. Luottoa on tällöin tarjottava samoilla ehdoilla riippumatta siitä, solmiiko kuluttaja luottosopimuksen yhteydessä myös lisäpalvelua koskevan sopimuksen.

Lähde. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote.