Rikkova kieli ja puhe on kuin terävä miekka, mutta viisaan kieli parantaa

Puhumme paljon vuorovaikutustaidoista; valmennusta näiltä osa-alueilta on tarjolla pilvin pimein ja hyvä niin. Ihminen oppii ja kasvaa, jos on halukas. Kohtaamisen taidoissa on organisaatioissa paljon ongelmia, ja ne kiteytyvät yhteen asiaan – rikkoontuneeseen yhteyteen.

Ihmisenä olemisen kaikkien ongelmien ytimessä on lopulta katkennut ja rikkoontunut yhteys.
Yhteytemme on rikki toisiin ihmisiin, omaan itseen, Jumalaan sekä siihen, mikä on meille todellisuudessa merkityksellistä.

Mikä sitten on rikkoontuneen yhteyden taustalla? Miksi ihmisten välinen yhteys katkeaa?
Taustalla on oikeastaan yksi merkittävä asia. Ihmisen kieli ja puhe – kielenkäyttö. Olen alkanut uskoa, että entistä enemmän pitäisi puhua juuri kielenkäytöstä ja sen vaikutuksesta.

”Minä olen tällainen suorapuheinen – sanon, mitä ajattelen.”
Laiskan ja rikkovan kielenkäyttäjän pseudoviitta, jossa hän ylpeilee suoran ja rehellisen puheen hyveellä. Toinen tähän verrattava on oman rikkovan kielen pukeminen toisen syyksi toteamalla, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan.

Kysymys on henkisestä laiskuudesta, ylimielisyydestä ja usein myös haluttomuudesta tulla tietoiseksi ja ottaa vastuuta oman rikkovan kielenkäytön seurauksista. Kaapu ei tee munkkia eikä kirurgin veitsi kirurgia. Taitava kirurgi on se, joka on saanut veitsenkäyttöön tarkkaa ja asianmukaista koulutusta. Sellaisen kirurgin pöydälle voi luottavaisin mielin mennä. Kieli on kuin miekka ja sen käyttöä tulee opetella.

Kielenkäyttö paljastaa mielen ja sydämen tilan. Puheen tapa ja sanat ovat kuin taskulamppu puhujan sielunmaisemaan. Sanonta "sydämen kyllyydestä suu puhuu" on osuva. Kielestä välittyy, ei pelkästään se, mitä ihminen on täynnä, vaan myös ajattelun ja sydämen laadullinen tila. Katkera sydän puhuu katkeraan sävyyn syyttäviä sanoja. Vihasta täynnä oleva sydän puhuu vihan kyllästämiä piikikkäitä sanoja. Toisista negatiivisesti ja kriittisesti ajatteleva puhuu negatiivisesti ja happamasti toisista. Toisaalta ystävällinen sydän puhuu ystävällisiä ja lempeitä sanoja. Arvostava sydän puhuu arvokkaasti.

Kieli ja puhe ovat tekoja, jotka luovat ilmapiiriä ja kulttuuria. Organisaatiossa ihmisten keskinäinen tapa kommentoida ja käyttää sanoja voi olla huumoriin puettua piikittelyä tai vähättelyä, johon kukaan ei kehtaa tai uskalla puuttua. Asiallisesti esiintyvä voi olla sanojen käytössään ylikriittinen vikojenhakija, joka lopulta hiljentää ympäristönsä. Armoton ja arvoton tapa käyttää sanoja alkaa luoda arvottomuuden ilmapiiriä ja kulttuuria – yhteistä olemisen tapaa. Sanojen sapelit viuhuvat, ihmiset eivät viihdy ja viimeistään tiistaina odotetaan jo perjantaita.

Toisista piittaamaton, ylimielinen kielenkäyttö ja puhe on laiskan lisäksi epäesteettistä.

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa”, sanoo Sananlaskujen viisauskirjallisuus.

Kielenkäytössä on kysymys estetiikasta. Tämä viittaa siihen, että kielenkäyttö voi olla kaunista ja miellyttävää, vaikka käsiteltäisiin vaikeita asioita. Puhuessamme toistemme kanssa esteettinen kielenkäyttö ottaa huomioon äänensävyn ja puheen rytmin sekä sananvalinnat ja tunnepainotukset. Esteettinen puhe ja kieli on empaattista myös tiukkoina hetkinä ja korjaavan palautteen antamisessa.

Kielen estetiikka on sidoksissa puhujan omaan inhimilliseen kokemukseen itsestä ja sitä kautta toisista. Itselleen inhimillistynyt ihminen kykenee olemaan inhimillinen myös toisille. Itselleen tiukka ja rikkovan ankara ihminen on tyypillisesti kielenkäytössään myös epäesteettinen ja rikkova toisille.

Kyky nähdä toisissa hyvää on tietoinen valinta. Silloin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kahvaa ei tarvitse enää puristaa. Kohtaamisessa kysymys ei ole itsestä vaan siitä, kokeeko toinen olemassaolonsa paremmaksi lähtiessään seurastani kuin siihen tullessa. Olenko kuullut toista siten, että hän kykenee kuulemaan ja ymmärtämään itseään paremmin? Puhunko toiselle ihmiselle lempeästi – ehkäpä lempeämmin kuin hän kykenee puhumaan itselleen? Eli onko äänensävyni avoin ja kohtaava? Valitsenko sanoja, jotka kohottavat toista? Mahtuuko minun suuhuni rohkaisevia sanoja toiselle ihmiselle? Entä mukautanko rytmiäni toisen rytmiin vai olenko kiinni vain omassani?

Esteettinen kielellinen rytmi on kykyä olla myös hiljaa. Puhuessamme ravitseva hiljaisuus on kuin hengittävä hapekas tila vesipisaroiden välissä. Esteettinen hiljaisuus on sanojen voimaa parhaimmillaan.

Vaikka ihminen olisi retoriikan taidoissa kuinka haka tahansa, puheesta ei syvällisesti välity empatia eikä estetiikka, jos ihminen ei elä sitä, mistä puhuu. Kielenkäytön nyanssit paljastavat totuuden, sillä puhujan sanojen ja olemisen välinen ristiriita tuntuu ja näkyy toisille – samoin näkyy niiden yhdenmukaisuus. Ihminen on kyvykäs aistimaan ristiriitaisuuksia vaikkei pystyisikään niitä tarkasti sanoittamaan. Syvimmiltään haluamme autenttisuutta toistemme kanssa. Sitä, mitä ihmisellä ei sydämessään ole, sitä hän ei voi puheella ja kielellä toisille välittää.

Niin kauan kuin muistan, olen halunnut olla viisas kielenkäyttäjä. Samaan hengenvetoon on todettava, että olen elämäni aikana epäonnistunut usein ja joskus niin pahasti, että hävettää. Mitä enemmän elämänkokemusta on tullut, sitä yksinkertaisemmaksi on mielessäni tiivistynyt kielenkäytön parantava voima. Minulla kielen ja puheen viisaus kiteytyy seuraaviin ajatuksiin, joihin peilaan puhettani ja kielenkäyttöäni – oikeastaan olemistani suhteessa toisiin.

Aina kun puhut ja käytät kieltä, vaali toisen arvokkuutta. Kun epäonnistut, mene ja korjaa. Jos se ei onnistu, lepää ja anna anteeksi – sinä et kontrolloi kaikkea.

Kielenkäytössä ja miksei muissakin yhteyksissä voidaan sanoa, että viisaus on estetiikan sisar. Viisas ja parantava kielenkäyttö on harkitsevaa ja edellyttää perusymmärrystä siitä, miten sanat vaikuttavat toiseen ihmiseen. Harkitsevuus on kykyä arvioida oman puheen oikea-aikaisuutta ja hiljaisuuden paikkaa. Viisas ja parantava kielenkäyttö on totuudenmukaista ja eettistä – se ei ohjaa harhaan tai manipuloi.

Parantava kielenkäyttö on myötätuntoista ja kykenee ottamaan huomioon toisten näkökulmia kohtaamisessa. Tämä näkyy tavassa osoittaa kunnioitusta toisten ajatuksille ja tunteille. Viisas ja parantava kielenkäyttö on selkeää. Siinä ei ole piiloviestejä ja epämääräisiä vihjeitä. Parantava kielenkäyttö on oikea-aikaista ja ottaa huomioon kontekstin. Kaikkea ei tarvitse sanoa juuri silloin, kun itselle tulee mieleen, tilanteesta viis. Parantava kielenkäyttö osaa navigoida konflikteissa ja rakentaa siltoja ihmisten välille.

Lopuksi viisas ja parantava kielenkäyttö on reflektiivistä antautumista oman kielenkäytön havainnointiin pyrkimyksessä sekä parantaa että kasvaa kohtaajana ja yhteyden rakentajana. Se on antautumista kasvuun toisten kanssa yhdessä. Viisaaksi ja parantavan kielenkäytön taitajaksi ei kukaan tule yksin. On uskallettava oppia – eli epäonnistua ja sitten yrittää uudestaan. Kysymys on kasvusta ymmärtää käyttää kieltä tavalla, joka rakentaa, ylläpitää ja korjaa yhteyttä.

Parantavat sanat liikuttavat meidät menneisyyden vankiloista tulevaisuuteen ja toivoon, pimeydestä valoon ja kuolemasta elämään. Sanoissa on voima tappaa ja voima nostaa elämään.

Käyttämässämme kielessä on aika-avaruudellisessa jatkumossa lunastava voima. Saatat muistaa hetken, jolloin toinen on rikkonut sinua sanoilla tavalla, joka on piirtynyt hermojärjestelmääsi vahvana kehollisena muistona. Olet kantanut tuota muistoa itsessäsi kymmeniä vuosia. Sitten tulee kohtaaminen, jossa jonkun toisen ihmisen sanat ja olemisen tapa ovat tuoneet parantavan voiman tuohon kipeään muistoosi. Menneisyyden kipu tulee korjatuksi samalla metodilla kuin se alunperin oli syntynytkin.

Ihmisen käyttämä kieli on materiaa – se on ajassa ja paikassa todellisuutta rakentava konkreettinen voima. Sanoilla voimme lunastaa toisiamme menneisyyksiemme kipeistä vankiloista. Puhutut sanat eivät ole sidottu ihmisen lineaarisen aikakokemuksen. Tässä hetkessä toisen arvokkuutta luovat sanat voivat toimia historian kipeän olosuhteen korjaajina. Korjaava hetki – nyt – saa aikaan ihmisessä sen, ettei historian kipu niin vahvasti enää ohjaa tulevaisuuden reagoimista.

Parantavalla kielenkäytöllä on mahdollisuus lunastaa ja transformoida olemassaolon laatua ajassa ja paikassa jokaisena toisen ihmisen kohtaamisen hetkenä. On suorastaan aivan huikeaa, mitä rakkaudellisella ja parantavalla kielellä voimme saada aikaan. Se on inspiroivaa ja antaa meille syyn pyrkiä käyttämään tätä ihmeellistä luomisvoimaamme arvokkaasti toistemme kanssa.

Parantavilla sanoilla on tällainen voima, mutta osaammeko ottaa vastaan sellaisia sanoja? Tätä taitoa kannattaa kehittää ja vastaanottamista harjoitella. Kun olet rohkea ja utelias, sydämesi saattaa tulla parannetuksi yllättävissä paikoissa kohtaamisten äärellä. Entä miten olisit toisille tuo yllätyksellinen sanoilla parantaja?