Suututtaako saamasi palaute?

Olen työskennellyt kolme vuosikymmentä organisaatiopsykologina. Olen kouluttanut ja neuvonut tuhansia esihenkilöitä ihmisten johtamisen kysymyksissä. Olen puhunut työyhteisötaidoista henkilöstölle ja ratkonut kimurantteja yhteistyöongelmia sekä yrityksissä että julkisissa organisaatioissa.

Kaiken tämän kokemuksen myötä olen oivaltanut, että työelämässämme on yksi erittäin olennainen asia, josta ei ole juuri puhuttu tai kirjoja kirjoitettu – huolimatta siitä, että siihen kiteytyvät hyvä johtajuus, korkealaatuinen asiantuntijuus, erinomainen tiimin jäsenyys ja koko työyhteisön ja yhteistyön toimivuus. Siihen kytkeytyy pitkällä aikavälillä myös yksilön menestys.

Kyseessä on ammatillinen käyttäytyminen.

Nykymaailmassa ammatillisen käytöksen merkitys on korostunut ja  epäammatillisuuden liikkumatila jatkuvasti pienentynyt. Tämä koskee kaikkia, erityisesti esihenkilöitä ja julkisuuden henkilöitä. Pienikin hairahdus voi aiheuttaa todellisen yleishälytyksen. Ammatillinen käytös sisältää myös alueita, joissa yhteiskunta hakee nollatoleranssia: näistä esimerkkinä seksuaalinen häirintä.

Ammatillinen käytös vaatii nyt ja jatkossa meiltä kaikilta paljon enemmän harkintaa ja tarkkaavaisuutta. Kaikkein suurin miina ammatillisella kehityspolulla on ihminen itse. Usein johtajan, työntekijän tai poliitikon omat henkilökohtaiset tarpeet lyövät läpi, ja asianomainen hairahtuu.

Mitä ammatillinen käyttäytyminen sitten pitää sisällään?

Työntekijän ammatillisen käyttäytymisen eri puolia ja osaamisvaatimuksia voi ryhmitellä seuraavasti:

Yksilön ammatillisen käyttäytymisen kriteerit

1. Ammattitaito

2. Kehittymispyrkimys

3. Vastuunotto

4. Sosiaaliset taidot

5. Ristiriitojen käsittelykyky ja tunteiden hallinta

6. Työroolissa toimiminen

7. Stressin- ja elämänhallinta

Yksilöllisen ammatillisen käyttäytymisen lisäksi voidaan puhua työyhteisön ammatillisesta käyttäytymisestä. Silloin tarkastellaan, miten yksittäisen tiimin, projektin, osaston tai koko organisaation jäsenet toimivat yhdessä.

Ryhmä on aina jotain muuta kuin yksilöidensä summa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tiimi voi kehittää sellaista, mihin kukaan ei yksin pystyisi. On myös mahdollista, että tyhmyys tiivistyy ryhmässä. Voi olla, että yksilöinä kaikki ovat ammatillisesti parasta A-luokkaa, mutta ryhmätilanteissa, esimerkiksi yhteisissä palavereissa, ammatillisuus heikkenee tai katoaa.

On melko tavallista, että sinänsä osaavat yksilöt eivät kykene hyödyntämään tiiminä toimiessaan toistensa tietotaitoa, luovuutta tai kyvykkyyksiä. Tällainen ryhmä muistuttaa huippupelaajista koottua jääkiekkojoukkuetta, joka kuitenkin epäonnistuu surkeasti MM-kisoissa.

Ammatillisen työyhteisön tai tiimin tuntomerkkeinä voidaan pitää seuraavia:

Työyhteisön tai tiimin ammatillisen käyttäytymisen kriteerit

1. Keskinäinen luottamus

2. Erilaisuuden hyväksyminen ja hyödyntäminen

3. Avoimuus

4. Tiiminä kehittyminen

5. Tiimi on työorientoitunut

6. Tiimin selkeät rakenteet ja johtajuus

7. Toiminnan arviointi

Voiko yksikään yksilö tai työyhteisö koskaan täyttää lueteltuja vaatimuksia? Eivätkö kriteerit ole täysin epäinhimillisiä?

Totuuden nimissä en ole organisaatiopsykologin urallani kovin usein törmännyt esihenkilöön, työntekijään tai tiimiin, joka aina ja kaikissa tilanteissa kykenisi täyttämään mainitut vaatimukset. Sen sijaan olen tavannut valtavan määrän ihmisiä ja ryhmiä, jotka niukasti yltävät joihinkin kriteereistä mutta kokonaisuutena ovat käyttäytyneet hyvin epäammatillisesti.

Melko tavallista on, että ihminen on sinänsä ammattitaitoinen tai jopa täyttää kriteerien kaksi ensimmäistä vaatimusta erinomaisesti. Puutteet piilevät listan kolmannessa kohdassa tai kaikissa seuraavissa: työntekijä on epäluotettava eikä pidä kiinni sovituista asioista (3), hänen sosiaalinen käytöksensä on tökeröä (4), hän hakee syyllisiä tai on täysin kyvytön ottamaan palautetta vastaan, hän reagoi tunnevaltaisesti varsinkin konfliktitilanteissa tai hänen käytöksensä on epäasiallista (5), hän käyttää työaikaa omien asioiden hoitamiseen (6) ja hän laiminlyö terveet elämäntavat ja siksi kokee työn liian stressaavaksi (7).

Olen myös nähnyt koko joukon työyhteisöjä, jotka eivät täytä yhtäkään ammatillisen yhteisön kriteeriä. Yhteisö ei kykene käsittelemään laisinkaan erimielisyyksiään eikä arvostamaan toistensa työtä. Haitallisimmillaan ryhmän energia menee aivan muuhun kuin mihin sen pitäisi. Näin syntynyt tilanne tuottaa merkittävää pahoinvointia. On myös työyhteisöjä, jotka ovat aikanaan olleet menestyksen kärjessä mutta eivät ole kyenneet uudistumaan, ja siksi tilanne on monelta osin kriisiytynyt.

Onneksi ammatillinen tiimityö on mahdollista.

Kaikkien työyhteisöjen kannattaa sitä tavoitella, se on vaivan arvoista ja ennen kaikkea se on tie onnistumiseen ja menestymiseen. Uskon, että kykenemme merkittävästi nostamaan ammatillisen käyttäytymisen tasoamme. Se edellyttää, että asiasta tullaan tietoiseksi, siitä puhutaan ja aihe otetaan  mukaan ammatillisiin opintoihin, esihenkilö- ja työyhteisötaitokoulutuksiin. Ammatillisen käytöksen kehittäminen ei ole vain henkilöstön hyvinvoinnin vaan kaikkien organisaatioiden kilpailukyvyn ja sitä kautta koko kansakuntamme etu.

Aloita tästä:

Pekka Järvinen on organisaatiopsykologi, psykologian lisensiaatti ja teologian maisteri. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja esihenkilötyöstä. Tämä juttu perustuu hänen kirjaansa Ammatillinen käyttäytyminen – tie onnistumiseen (Alma Talent 2018).