Ajankohtaista ulosotossa ja ku­lut­ta­ja­luot­to­jen sääntelyssä

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen, jossa väliaikaisella lailla ulosoton suojaosuutta nostetaan määräajaksi. Kyseessä on vuoden 2023 kestävä määräaikainen kokeilu, jossa suojaosuus nostettaisiin takuueläkkeen tasolle. Esityksen tavoitteena on lisätä velallisten käyttöön jäävien tulojen määrää ja tukea siten heidän ostovoimaansa poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa. Määräaikaisen kokeilun aikana saataisiin myös konkreettista tietoa sen vaikutuksista perimistulokseen, käsittelyaikaan sekä muutoin velallisten ja velkojien asemaan. 

Hallituksen esityksen tavoitteena on helpottaa pienituloisten ulosottovelallisten asemaa lisäämällä heidän käyttöönsä jäävien tulojen määrää. Pienituloisille ulosottovelallisille annettaisiin tulojen ulosmittauksesta ilman erillistä pyyntöä kolme vapaakuukautta vuodessa. Nykyisin tällaisia vapaakuukausia on kaksi vuodessa. Lisäksi esityksen mukaan pienituloiset velalliset saisivat pyynnöstä neljännen vapaakuukauden, jos jokin ulosottokaaressa säädetty muu peruste vapaakuukauden myöntämiselle täyttyy. 

Seuraavaan tuloluokkaan kuuluville velallisille annettaisiin ilman pyyntöä yksi vapaakuukausi vuodessa. Muilla kuin pienituloisilla ulosottovelallisilla vapaakuukausien enimmäismäärä säilyisi nykyiseen tapaan kolmena vapaakuukautena vuodessa.

Esityksessä ehdotetaan tarkennettavaksi ulosmittauksen määrän rajoittamista koskevaa säännöstä siten, että maksukyvyn heikkeneminen tavanomaista suurempien tulonhankkimiskulujen vuoksi lisättäisiin lakiin nimenomaisesti todetuksi ulosmittauksen määrän rajoittamisen perusteeksi. Voimassa oleva laki mahdollistaa nykyisellään korkeiden tulonhankkimiskulujen huomioon ottamisen mutta lainmuutoksen tavoitteena on nostaa tulonhankkimiskulut selvemmin näkyviin rajoittamisen perusteeksi ja siten yhdenmukaistaa ratkaisukäytäntöä.   

Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi keväänä.

Ammattimaista perintätoimintaa harjoittavan henkilön ja julkisyhteisön on toimitettava ulosottohakemus ulosottoviranomaiselle joko ulosoton sähköisessä asiointipalvelussa laaditulla hakemuksella tai sähköisellä viestillä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen ulosottokaaren muuttamiseksi, jossa ulosoton hakemista koskeva sähköisen asioinnin vaatimus ulotettaisiin koskemaan myös hakijan muutosilmoituksia. Vaatimus koskee jo nykyisin passiivirekisteriin merkityn saatavan määrän ilmoittamistapaa.

Ulosottokaaren 6 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan varat, joita ulosottomies säilyttää 21 tai 22 §:n mukaan, on talletettava erikseen luottolaitokseen korkoa kasvamaan, jos varat ylittävät valtioneuvoston asetuksella säädettävän huomattavan määrän. Ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 19 §:n nojalla erikseen talletettava määrä on 30 000 euroa. Erikseen tallettaminen koskee esimerkiksi varoja, joita ei voida muutoksenhaun vuoksi tilittää tai joita ei voida vastaanottajan tuntemattomuuden vuoksi palauttaa. Koron talletetuista varoista saa se, jolle varat tilitetään.

Erikseen tallettamista koskeva ulosottokaaren 6 luvun 23 § on ollut nykyisessä sanamuodossaan voimassa vuodesta 2007. Lainkohtaa säädettäessä ei ole ollut tiedossa, että talletustilin korot muuttuvat negatiivisiksi eikä negatiiviisiin korkoihin ole siten lainkohdan sanamuodossa tai sen perusteluissa varauduttu. Lainkohdan sanamuotoa on esitetty muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon mahdollisuus niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin talletuskorkoon.

Hallituksen esityksen mukaan korkokatto lasketaan nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin. Korkokattoprosenttiin lisättäisiin korkolaissa tarkoitettu viitekorko, joka nyt on 0 prosenttia. Viitekoron noustessa kuluttajaluottosopimuksen enimmäiskorko saisi kuitenkin olla enintään 20 prosenttia.

Korkokatto koskisi lähes kaikkia kuluttajaluottoja. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät nykyiseen tapaan sellaiset asuntoluotot, joissa vakuutena on asunto tai muuta omaisuutta, sekä autojen ja muiden liikennevälineiden osamaksukauppa. Korkokatto koskisi myös vanhoja jatkuvia luottoja, kun niistä tehdään uusia nostoja.

Uudistuksen tavoitteena on vähentää kuluttajien ylivelkaantumista ja kohtuullistaa erityisesti suurten ja pitkällä laina-ajalla myönnettyjen luottojen hinnoittelua.

Jotta luottojen epäasialliseen markkinointiin voitaisiin puuttua tehokkaammin, laissa määritellään esityksen mukaan tarkemmin, millainen markkinointi on hyvän luotonantotavan vastaista. Näiden uusien tarkempien säännösten vastaisesta markkinoinnista voitaisiin määrätä seuraamusmaksu.

Lisäksi esityksen mukaan verkkokaupoissa on jatkossa esitettävä tarjolla olevista maksutavoista ensimmäiseksi luotottomia maksutapoja ja viimeisenä luotollisia maksutapoja. Mitään maksutapaa ei saisi tarjota oletusvalintana.

Luotonottoon ja maksamiseen liittyvien väärinkäytöksien estämiseksi henkilöllisyyden todentamisvelvollisuuteen esitetään tiukennuksia. Vastedes velvollisuus koskisi lähes kaikkia kuluttajaluottoja sekä tilanteita, joissa kuluttaja valitsee verkossa asioidessaan maksutavaksi laskun. Tiukennuksilla pyritään estämään verkkokauppaostosten tekeminen käyttämällä toisen ihmisen henkilötunnusta ja muita tietoja.

Lue lisää päivittyvästä hakuteoksesta Perintä ja luotonhallinta. Teosta päivittävät Kimmo Mökkönen ja Riina Tammenkoski.

Perinnällä tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen tai muu maksuvelvollinen suorittamaan velkojan saatava, joka on erääntynyt maksettavaksi. Hyvin hoidettu luotonhallinta helpottaa ja vähentää tarvetta perintään. Perinnän ja luotonhallinnan keskeisiä osa-alueita ovat asiakasluototus, tilinavaus, asiakassopimukset, laskutus, vapaaehtoinen ja oikeudellinen perintä, konkurssi- ja ulosottomenettely sekä kansainvälinen perintä. Teoksessa kerrotaan kaikista näistä ja niitä koskevasta lainsäädännöstä sekä seurataan lainmuutosten etenemistä, voimaantuloa ja käytännön merkitystä.