Avio-oikeuden vanhentuminen lausunnoille
Oikeusministeriö pyytää lausuntoja arviomuistiosta, jossa ehdotetaan, että avioliittolaissa säädettäisiin avio-oikeuden vanhentumisesta. Määräajan säätäminen osituksen toimittamiselle selkiyttäisi nykyistä tilannetta ja estäisi monimutkaisten ositustilanteiden syntymisen.
Osituksen tarkoituksena on purkaa avioliitossa puolisoiden välillä vallinnut aviovarallisuussuhde. Avioerotilanteessa tai puolison kuoleman aiheuttaman avioliiton purkautumisen seurauksena tapahtuvalle omaisuuden ositukselle ei tällä hetkellä ole avioliittolaissa säädetty vanhentumisaikaa.
Nykyinen käytäntö on ongelmallinen erityisesti tilanteissa, joissa ositus jätetään tekemättä ja päädytään vuosien aikana hankaliin oikeudellisiin tilanteisiin, kun osapuolet menevät esimerkiksi uudestaan naimisiin ja omaisuutta käytetään tai sitä häviää.
Oikeusministeriö ehdottaa, että avio-oikeuden vanhentumisajaksi tulisi kymmenen vuotta, joka alkaa avioeron tai avioliiton kumoamista koskevan tuomion päätöspäivämäärästä. Avioliiton purkautuessa kuoleman vuoksi ehdotetaan, että kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa eloonjääneen puolison kuolemasta. Ehdotuksella pyritään jouduttamaan ositusten tekemistä avio-oikeuden muuten vanhentuessa, mutta osituspakkoa ehdotukseen ei sisälly.
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan hallituskauden kuluessa säädetään avioliittolain mukaisen ositusvaateen vanhentumisesta. Arviomuistio on lausunnoilla 8.3.2024 asti. Jatkovalmistelusta päätetään saatavan lausuntopalautteen perusteella.
Lisätietoja hankesivulta.
Lähde: oikeusministeriön tiedote.
Kirjoittaja Juridiikan ja talouden uutiskirjeen toimitus
Juridiikan ja talouden uutiskirje
Juridiikan ja talouden uutiskirje kokoaa uutiset ja ajankohtaiset sisällöt talouden, verotuksen ja juridiikan eri osa-alueista yhteen kirjeeseen. Voit räätälöidä kirjeen sisällön sinua kiinnostavista aihealueista. Uutiskirje ilmestyy joka arkipäivä.
Aiheeseen liittyvää
Edesmenneen omaisen asioiden hoitamista sujuvoitetaan
Lastensuojelussa kohti trauma- ja väkivaltatietoista sijaishuoltoa