Tuula-Riitta Välikoski (kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto) ja Matti Tolvanen

Juristin tehokas viestintä on kaikkien osapuolten etu

26.04.2023 14:37

VIISI AJATUSTA | Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja oikeussaliviestinnän dosentti Tuula-Riitta Välikoski uskovat kuuntelemisen voimaan.

Matti Tolvanen ja Tuula-Riitta Välikoski ovat pitäneet Itä-Suomen yliopistossa jo liki kymmenen vuoden ajan rikosoikeuden kurssia, jossa opiskelijat ratkovat pareittain todellisuuspohjaisia rikosjuttuja. Kun opiskelijat tekevät jutuista lopuksi sekä kirjallisen että suullisen esityksen, arvioivat Tolvanen ja apulaisprofessori Heikki Kallio edellistä ja viestinnän asiantuntija Välikoski jälkimmäistä.
– On mukavaa kuunnella Tuula-Riitan kommentteja, opin niistä paljon itsekin, Tolvanen sanoo.

Välikoski kehuu puolestaan vuolaasti Tolvasen panosta.
– Matti on mieletön yhteistyökumppani. Kaikki juristit eivät välttämättä ole oivaltaneet samalla tavoin, miten asioita tulisi esittää tai mikä merkitys on institutionaalisella vuorovaikutuksella. Tällaista kurssiyhdistelmää, jossa on mukana aito substanssi ja viestintä, ei myöskään ole toteutettu muissa yliopistoissa.

Pari aikookin kirjoittaa yhdessä käytännön oppaan hyvästä viestinnästä eri tehtävissä toimiville lakimiehille. Kirjan alustavia teemoja ovat, kuinka voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa tehokkaan viestinnän, viestintäosaaminen istuntokäsittelyssä sekä juristi medioidussa toimintaympäristössä.
– Kirjan esikuvana on viime vuonna ilmestynyt irlantilaisen David Cowanin kirja ”Effect communication for lawyers”. Suunnitteilla on aloittaa kirjoittaminen jo kesällä.

Tavoitteena oikein kohdennettu viestintä

Matti Tolvasen mukaan juristit eivät aina ymmärrä, että vaikka kollegoille voi puhua juristin kieltä, pitäisi esimerkiksi päämiehille ja toimittajille puhua ihmisten kieltä.
– Monimutkainen ammattikieli pykälineen on iskostunut vahvasti juristien mieleen. Minua itseäni on esimerkiksi joskus arvosteltu muiden juristien taholta, että puhun liian kansanomaisesti.

Juristit eivät hänen mukaansa osaa myöskään keskittyä aina olennaiseen. Joskus loppulausunto saattaa viedä oikeudessa koko päivän tai jopa toista päivää. Kun oikeuden kirjallisissa päätöksissä pyritään olemaan liian perusteellisia, voi asianosaisen, kuten esimerkiksi vastaajan olla vaikea saada irti miksi asia on päätetty niin kuin on.
– Tällaisista tapauksista on tullut palautetta. Toki suullisuuskin voi mennä väärään suuntaan, puhutaan liikaa ja pilataan asia liiallisilla sanoilla. Tuolloin sanoma hämärtyy.

Tuomiot kirjoitettiin Tolvasen mukaan vielä 1990-luvulla hyvinkin suppeiksi, josta viisastuneina niiden laajuutta lisättiin. Nyt onkin menty kenties liiallisuuksiin;
jopa korkeimman oikeuden ennakkopäätökset ovat välillä liian monisanaisesti kirjoitettuja.
– Minusta Päivi Räsäsen taannoinen tuomio oli esimerkillisesti kirjoitettu. Tuomas Nurmi oli tiivistänyt siinä oikeudellisesti relevantit asiat ja ottanut niihin kantaa. Juttuhan on vielä hovioikeuden käsiteltävänä, joten en toki tiedä miten tuomiolle siellä käy.

Myös Tuula-Riitta Välikosken mielestä viestinnän kohdentaminen on usein ongelma. Oikeudessa pitäisi osata vaihtaa viestinnän tapaa keskustelukumppanin vaihtuessa. Tunnelma pitäisi myös luoda todistajille turvalliseksi.
– Jos todistaja on kipsissä, hän ei kenties muista juuri mitään ja voi kokea olevansa itse kuin syytettynä. Jopa kokenut asiantuntijatodistaja saattaa jännittää etukäteen mitä häneltä kysytään ja miksi. Todistajat saattavat olla myös ihmeissään siitä, ettei heihin päin edes katsota oikeussalissa, eli alkeelliset kohteliaisuusasiat saattavat unohtua.

Välikoski on huomannut kuitenkin ilokseen muutosta tutkiessaan oikeussaliviestintää syyttäjän, avustajan ja tuomarin osalta.
– Nykyisin puhutaan onneksi jo enemmän omin sanoin ja ymmärrettävämpää puhekieltä.

Tuomion ymmärtäminen lisää tyytyväisyyttä

Puheenjohtaja on tärkeässä asemassa, hän säätelee vuorovaikutusta ja sitä, kuinka paljon jää aikaa asian esittelylle. Välikoski kertoo esimerkin tamperelaisesta tuomarista, joka kysyi ensimmäiseksi todistajalta, oliko tämä ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin.
– Kun todistaja vastasi ei, tuomari kertoi miten ja millaisia kysymyksiä esitetään ja neuvoi todistajia kertomaan, mitä he ovat nähneet ja kuulleet korostaen, ettei tarvitse tehdä johtopäätöksiä. Se helpotti varmasti huomattavasti jännitystä.

Onnistunut viestintä nopeuttaa myös oikeudenkäynnin prosesseja. Tolvasen mukaan moni oikeusjuttu jäisi jopa nostamatta, jos päämiehen, vastapuolen ja juristin välillä käytäisiin heti aluksi hedelmällinen keskustelu.

Tuomioistuimen jäntevällä viestinnällä on vaikutusta myös siihen, miten yhteiskunnassa luotetaan oikeusistuimeen. Tavallinen kansa ihmettelee esimerkiksi paljousalennusta: onko se paapomista, kun kohtuullistetaan tuomiota.
– Heille pitäisi selittää, että jos tekee hyvin paljon rikoksia, joudutaan alentamaan tuomiota, jotta se ei muodostu kohtuuttoman pitkäksi. Se on myös säästöjuttu, muutoin vankimäärä kaksinkertaistuisi, Tolvanen pohtii.

Välikosken mukaan on useissa tutkimuksissa todettu, että jos ihminen on tyytyväinen oikeudenkäynnin prosessiin, eli siihen miten häntä on kohdeltu ja kuunneltu, on hän myös vähemmän tyytymätön itseään koskevaan kielteiseenkin päätökseen.
– Tunne, että on kuunneltu eli arvostettu, sekä se, että henkilö ymmärtää itseään koskevan päätöksen, ovat tärkeitä asioita.

Hybridi-istunnot haasteellisia

Viestintäympäristön muutokset ovat tulleet jäädäkseen. Todennäköisesti vuonna 2025 voimaan tulevan lain mukaan tulee käräjäoikeudessa annettavat todistajanlausunnot videoida.
– Se aiheuttaa kuitenkin haasteita esimerkiksi hovioikeudelle, jossa joudutaan pääsääntöisesti toimimaan pelkkien videoitujen lausuntojen pohjalta. Lisäksi käräjäoikeuksien pitää valmistautua paremmin todistajakuulusteluihin – mikä puolestaan edellyttää tehokasta viestintää, sanoo Tolvanen.

Välikoski on puolestaan ollut käsittelemässä käräjätuomariaineistoa rikosoikeuden etäkuulemisista, eli tutkinut miten ne eroavat kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta. Kysymyksessä olivat hybridiprosessit, eli osa henkilöistä istui tuomioistuimessa ja todistajaa tai vastaajaa kuultiin videovälitteisesti etänä.
– Nonverbaalilla viestinnällä ja kuvakulmilla oli paljon yhteyttä siihen, miten tuomioistuimessa istuvat käräjätuomarit havainnoivat sanomaa. Puheenjohtaja oli tilanteessa usein kuormittunut, hänen piti kuunnella salissa puhujia, seurata ruutua sekä johtaa keskustelua. Etätilanteessa kuultu vastaaja oli puolestaan useimmiten jopa tyytyväinen saadessaan keskittyä omaan osuuteensa rauhallisessa paikassa, hän listaa.

Edustat aina instituutiota

Juristiopiskelijoille parivaljakko haluaa välittää sanoman, että heidän asiantuntijuutensa ei rakennu vain heissä itsessään, vaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
– Kun esimerkiksi puhut asiakkaan kanssa lakiasiaintoimistossa tai tuomioistuimessa vastaajan kanssa, tai esittelet päätöstä medialle, ne ovat kaikki asiantuntijuuden kehityksen paikkoja. Kannattaa myös muistaa, ettet edusta vain itseäsi, vaan myös instituutiota, siis esimerkiksi asianajotoimistoa, käräjäoikeutta tai koko Suomen oikeuslaitosta. Se asettaa viestinnän merkityksen aika huikeisiin sfääreihin, pohtii Välikoski.

Kuuntelemisen merkitys on valtava. Tolvanen siteeraa Paavo Haavikkoa, joka kirjoitti että ”pitää puhua, vastata ja opettaa”. Listasta puuttui hänen mukaansa ”kuunnella”.
– Juristeille tähdennetään aina argumentoinnin, siis puhumisen tärkeyttä. Pitää myös jaksaa kuunnella. Siten saa paljon erilaista tietoa, voi selvittää asioita ja oppii tuntemaan toisen ihmisen paremmin. Tuolloin sinun ei tarvitse myöskään esittää niin paljon kysymyksiä, kiteyttää Välikoski.

Henkkarit

Matti Tolvanen

Tutkinnot: Turun yliopisto: OTK 1978 ja OTT 1999

Tuula-Riitta Välikoski

Tutkinnot: Tampereen yliopisto, HM 1978; Jyväskylän yliopisto, FL 1997 ja Tampereen yliopisto FT 2004

Kirjoittaja Päivi Tolonen

Juristikirje

Juristikirje tarjoaa joka toinen keskiviikko asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Juristikirje tuntee suomalaisen juristin!

Aiheeseen liittyvää