KHO: Kirk­ko­neu­vos­tol­la oli oikeus evätä vainajan omaisen vaatimus hautapaikasta tietyltä hautausmaalta

Seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston päätös olla myöntämättä vainajalle tämän omaisen tietyltä hautausmaalta vaatimaa hautapaikkaa oli perustunut seurakuntayhtymän hautaustoimen ohjesäännön määräykseen, jonka mukaan etusija tulla haudatuksi kyseiseen hautausmaahan oli määräyksessä mainittujen seurakuntien samassa kaupunginosassa asuvilla jäsenillä. Vainaja ei ollut kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon eikä asunut kuollessaan kyseisessä kaupunginosassa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että seurakuntayhtymällä oli ollut kirkkolain sinänsä väljän säännöksen puitteissa toimivalta hautaustoimen ohjesäännössä määrätä hautaoikeuksien myöntämisessä noudatettavista periaatteista sellaisella hautausmaalla, jolla on hyvin rajoitetusti tilaa ja vain joitakin vuosittain vapautuvia hautapaikkoja. Kun kysymys oli pienestä ja historiallisesti paikallisena pidettävästä niin sanotusta kaupunginosahautausmaasta, tarvetta varata hyvin rajalliset hautapaikat ensi sijassa kyseisessä kaupunginosassa asuneille vainajille oli myös pidettävä hyväksyttävänä perusteena eri asemaan asettamiselle. Seurakuntayhtymän hautaustoimen ohjesäännön nojalla tehty päätös ei siten ollut lainvastainen.

Lue koko ratkaisu KHO 2023:11 Suomen Laki -hakupalvelussa.