KKO: Lentolipun hankinnasta ja au­ton­vuo­krauk­ses­ta johtuneet kulut eivät olleet va­pau­den­me­ne­tyk­sen johdosta korvattavia 

A:n varaama matka Espanjaan oli peruuntunut A:n ollessa syyttömästi vangittuna, ja hänelle lentolipun hankkimisesta ja auton vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset olivat käyneet hyödyttömiksi. A oli vapauduttuaan hankkinut uuden lentolipun ja vuokra-auton. 

Korkein oikeus katsoi, että valtio ei ollut syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla vastuussa näiden A:lle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. 

Korkein oikeus totesi, että syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla korvattaviksi tulevilla kuluilla on tarkoitettu vapaudenmenetykseen syy-yhteydessä olevia suoranaisia menoja. Nämä ovat menoja, jotka tyypillisesti ja riittävän läheisesti liittyvät vapaudenmenetykseen. 

Ennen vapaudenmenetystä tapahtuneet lentolipun hankinta ja autonvuokraus eivät ole johtuneet vapaudenmenetyksestä. A:lle tästä aiheutuneet kustannukset eivät ole vapaudenmenetyksen johdosta korvattavia. 

Vapaudenmenetyksen välittömänä seurauksena A on estynyt käyttämästä edellä mainittuihin lentolipun hankintaan ja auton vuokraamiseen perustuneita etuuksiaan ja menettänyt ne. Tämän kaltainen menetys ei ole syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu kulu tai muukaan sellainen vahinko, joka korvattaisiin kyseisen lain nojalla. 

Kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet, kun A on hankkinut uuden lentolipun ja vuokrannut uudestaan auton korvaamaan edellä mainittua menetystään, ei voida pitää sellaisina menoina, jotka olisivat edeltä ilmenevällä tavalla suoranaisesti vapaudenmenetyksestä aiheutuneita. Kyseisiä kustannuksia ei siten korvata syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla. 

Lue koko tapaus KKO:2023:4 Suomen Laki -hakupalvelussa.