Ym­pä­ris­tö­va­lio­kun­ta: Juo­ma­ve­si­di­rek­tii­vis­sä ei ole huomioitu Suomen vedenlaadun erityisyyttä

Valtioneuvosto katsoo, että komission säädösehdotusten tavoitteet ovat yleisesti kannatettavia talousveden terveydellisen laadun takaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin tulevista materiaaleista ja tuotteista ei liukene veteen vieraita aineita terveydelle haitallisissa määrin. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin osaan esitystä erityisen kriittisesti ja katsoo, että komission ehdottamien vaatimusten tulisi olla tieteellisesti perusteltuja ottaen huomioon jäsenvaltioiden vedenlaadun erot ja vedenlaadun asettamat vaatimukset materiaalivalintoihin vesilaitteistojen teknisen kestävyyden takaamiseksi.

Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja pitää ehdotusten yleisiä tavoitteita ymmärrettävinä. Valiokunta pitää kuitenkin erityisesti komission täytäntöönpanopäätöstä EU:ssa sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luetteloiden laatimisesta ja delegoitua asetusta juomaveden kanssa kosketuksiin joutuvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä epäasiallisesti laadittuina, ja toteaa, ettei niitä tule hyväksyä ehdotetussa muodossaan.

Valiokunta muistuttaa, että Suomen ja Ruotsin kansallisen lainsäädännön nojalla hyväksytyt ja käytössä olevat sinkinkadon kestävät messinkiseokset sisältävät pienen määrän lyijyä, mutta tämä ei liukene veteen haitallisesti. Päinvastoin Suomessa on maailman puhtain hanavesi ja Suomessa ja Ruotsissa lyijyn määrä ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä on vain noin 5–10 % juomavesidirektiivissä säädetystä lyijyn raja-arvosta, eikä tarvetta minkäänlaisille toimille tämän perusteella olisi.

Valiokunta katsoo, että komission säädösvalmistelu ei ole asianmukaista, kun se ei ole ottanut huomioon Suomen toimittamia tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä sääntelyn sisällössä. Suomi on toimittanut komissiolle tieteellistä näyttöä ja veden laadun seurantatuloksia, jotka osoittavat, että Suomessa tällä hetkellä käytössä olevista materiaaleista ei liukene terveydelle haitallisissa määrin lyijyä Suomen talousveteen. Perusteet näiden materiaalien lisäämiseksi positiivilistalle on siten esitetty, samoin kuin sille, että komission esittämässä materiaalien testimenetelmässä on epäkohtia.

Valiokunta painottaa, että on komission työn uskottavuuden ja sääntelyjen perustelujen kannalta kestämätöntä, että komissio ei ota huomioon sitä tosiasiaa, että suomalainen vesi on jopa parhaita pullotettuja vesiä puhtaampaa. Komissio ei ole ottanut millään tavoin huomioon maantieteellisistä olosuhteista johtuvia fysikaaliskemiallisia eroja veden laadussa, sillä toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa ja Ruotsissa vesi on pehmeää ja heikosti hapanta, mikä aiheuttaa nopeaa sinkinkatoa eli korroosiota messinkiseoksille.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tarpeeton ja suorastaan vahingollinen sääntely on omiaan aiheuttamaan terveyden kannalta haitallisia seurauksia. Jos nykyisten rakentamismääräysten sijaan vesijärjestelmiin asennettaisiin ei-sinkinkadonkestäviä messinkiosia, tästä aiheutuisi ennenaikaisia vaurioita ja vuotovahinkoja, joiden seurauksena kosteus- ja homevaurioiden määrä ja siten terveyshaitat kasvaisivat. Tarpeeton korjaaminen kuluttaa turhaan luonnonvaroja ja on siten ympäristölle haitallista sen lisäksi, että siitä aiheutuva tarpeeton kustannus ei ole missään suhteessa tavoiteltuihin hyötyihin.

Valtioneuvoston arvion mukaan se, ettei uusia sinkinkadon kestäviä materiaaleja olisi käytössä lyhyellä aikavälillä, johtaisi Suomessa epärealistisen lyhyeen vesilaitteistojen käyttöikään ja toistuvaan uusimistarpeeseen jopa 3–5 vuoden välein. Kustannuksiksi on arvioitu noin 3,2–3,5 miljardia vuodessa pelkästään rakennetun asuntokannan osalta sinä aikana, jolloin sinkinkadon kestämättömiä tuotteita ei olisi saatavilla. Ympäristö valiokunta toteaa, että tämän tarpeettoman kustannuksen suuruus on käsittämätön ja delegoidun sääntelyn antamisen tulisi olla mahdotonta jo sillä perusteella.

Valiokunta korostaa, että suomalainen alan teollisuus on sitoutunut vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toiminta perustuu lähes täysin kierrätettyyn materiaaliin, jossa materiaali on peräisin kierrätetystä prosessiromusta ja vanhoista käytetyistä messinkituotteista. Komission ehdotukset estäisivät kiertotalouden mukaisen toiminnan ja neitseellisten materiaalien käyttö lisääntyisi merkittävästi, mikä lisäisi myös merkittävästi tuotteiden hiilijalanjälkeä. 

Valiokunta pitää tärkeänä lähtökohtaisesti haitallisten aineiden ja tuotteiden korvaamista haitattomilla silloin, kun se on mahdollista, ja myös suomalainen teollisuus on sitoutunut vähälyijyisten ja lyijyttömien tuotteiden kehittämistyöhön. Työhön tarvitaan kuitenkin riittävän pitkä siirtymäaika, jotta voidaan varmistua korvaavien aineiden ja tuotteiden vaarattomuudesta. 

Valiokunta korostaa lopuksi, että koska kysymyksessä ei ole poliittinen lainsäädäntöprosessi, vaan delegoiduilla säädöksillä annettava alemmantasoinen, tekninen tarkempi ohjaus, valmistelulta tulee voida korostetusti edellyttää läpinäkyvyyttä, asiallisia perusteluja ja tieteellisen tiedon hyödyntämistä, sekä vaikutusarvioita myös kansallisella tasolla, jos näin suuria poikkeamia EU-maiden yleislinjasta on.

Muussa tapauksessa ei voida varmistua siitä, ettei valmistelua tehdä niin, että siihen pääsevät vaikuttamaan epäasianmukaiset perusteet, kuten esimerkiksi jonkun tai joidenkin jäsenmaiden kaupalliset hyödyt. Delegoiduilla säädöksillä ei myöskään voida muuttaa tai tehdä tyhjäksi lainsäädäntötasolle kuuluvaa sääntelyä. Valiokunta pitää kysymystä vakavana, sillä kysymyksiä komission pyrkimyksestä laajentaa toimivaltaansa delegoiduilla säädöksillä on herännyt aikaisempaa useammin.

Valiokunnan lausunto YmVL 19/2023 vp.

Lähde: eduskunnan tiedote.