Harvardista työkaluja johtamiseen

Kevät meni Harvardin johtamiskurssin ennakkomateriaalia lukiessa. Sitä oli melkein 500 sivua. Harvardin oikeustieteen ja liiketalouden opinnoissa käytetään paljon case-metodia, joten sain ison kasan eri tapauksiin liittyviä dokumentteja. Yksi tapaus saattoi sisältää 30–40 sivua. Osa tapauksista liittyi suoraan lakifunktioon. Yksi tällainen koski General Motorsin autojen vikoja ja niistä seuranneita takaisinkutsuja, eli mitä tehtiin oikein, mitä ei, ja miten vastuu jakautui liiketoiminnan ja lakifunktion välillä. Toiset tapaukset taas käsittelivät suoremmin johtamista. Tarkastelimme esimerkiksi toimivan tiimin rakentamiseen liittyviä asioita Yhdysvaltain armeijan maasotakoulun soutujoukkueen mallin kautta. Se oli erittäin opettavaista ja kiinnostavaa.

Osallistujia kurssilla oli yhteensä 48 noin 30 maasta. Edustin ainoana Pohjoismaita, mutta muuten Euroopasta oli useita osallistujia. Samoin eri osat Amerikkaa, Afrikkaa ja Lähi-Itä olivat hyvin edustettuna. Kirjava porukka avasi näkökulmia ja konteksteja samaan asiaan. Opetussessiot kestivät kerrallaan noin pari tuntia ja niiden aikana purettiin yksi tai kaksi tapausta. Kurssin hyvin intensiivisen luonteen takia kulloiseenkin aiheeseen hypättiin suoraan. Professorit esittivät meille kysymyksiä, joiden avulla pyrimme löytämään tapauksista kaiken olennaisen johtamiseen liittyvän.

Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka tulimmekin eri yrityksistä ja eri puolilta maailmaa, painimme kaikki hyvin samanlaisten johtamisen haasteiden kanssa. Ja tämä on arkipäivää monissa suomalaisissa ja kansainvälisissä yrityksissä: lakiasiainjohtaja ei välttämättä tule siitä maasta, missä yhtiön pääkonttori on. Roolit ovat kansainvälisiä ja pitää osata johtaa monissa maissa olevia tiimejä.

Olen osallistunut useille johtamiskursseille urani aikana. Käytännössä ne ovat kuitenkin aina olleet luentoja ja seminaareja, joihin on ehkä saattanut sisältyä joku ryhmätyö. Silloin ei synny yhteisöllisyyttä eivätkä osallistujat pääse jakamaan omaa tietämystään. Halusin kuulla enemmän kuin yhden näkökulman kerrallaan, joten aloin ihan aktiivisesti etsiä toisenlaista kurssia. Harvardin johtamiskurssi oli ainoa löytämäni, joka oli suunnattu nimenomaan juristeille.

Keskustelin Fortumilla omien esihenkilöideni kanssa, koska kurssi oli aika hintava. He kannustivat hakemaan ja osallistumaan, enkä ole päätöstäni katunut. Koulutus Harvardissa oli aivan omassa luokassaan. Monesti juristit keskittyvät puhumaan siitä, mitä laki sanoo, kun taas johtamista voidaan tehdä monilla eri tavoilla. Esimerkiksi kriisijohtamisessa ei ole kysymys vain lain tulkinnasta, vaan nimenomaan prosessien oikeasta johtamisesta ja asioiden sujumisesta. Kurssilla käydyistä tapauksista juuri General Motors oli hyvä huono esimerkki siitä, miten monta asiaa voidaan tehdä väärin: autojen takaisinvedon aloittaminen kesti kymmenen vuotta ja ihmisiä kuoli. Yhtenä syynä viivästymiseen pidetään GM:n lakiosaston sisäistä kulttuuria ja tietojen riittämätöntä raportointia ylemmälle johdolle.

Lapsena minua innosti patologia, erityisesti rikospatologia. Luin paljon aiheeseen liittyviä kirjoja. Molemmat vanhempani ovat lääkäreitä, mutta en kuitenkaan lähtenyt lukemaan lääkäriksi. Ehkä näin tarpeeksi paljon päivystysrumbaa ja pitkiä päiviä. Myös matemaattiset aineet kiinnostivat ja mietin insinöörin uraa. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä oikeustieteelliseen, joten menin lukemaan teoreettista fysiikkaa Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle. Kiinnostus juridiikkaa kohtaan kuitenkin kasvoi. Minua kiehtoi se, että juridiikassa on lähes samanlaista säännönmukaisuutta kuin matematiikassa.

Aloitin juristina jo vähän ennen valmistumista Unileverillä, ja sen jälkeen olen työskennellyt muun muassa Roschierin asianajotoimistossa ja pisimmän pätkän 2008–2018 Nokialla. Sieltä siirryin Fortumille Chief Privacy Officerin tehtävään.

Nuorena juristina työni keskittyi liiketoiminnan auttamiseen sääntöjä tulkitsemalla. Oman ajattelun kypsymisen ja tekemisen kehittymisen myötä aloin miettiä yhä enemmän sitä, miten asioita pitäisi johtaa ja miten syntyisi kestäviä prosesseja. Me juristit olemme yleensä hirveän hyviä tekemään erilaisia muistioita ja antamaan ohjeita, mutta huonompia viemään prosesseja aidosti käytäntöön. Ei in-house-juristina voi ainoastaan antaa neuvoja ja luetella ohjeita. Ja tämä pätee erityisesti silloin, kun johtaa omaa tiimiä.

Juristeille suunnattuja johtamisen kursseja ei ikävä kyllä ole. Ehkä sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat juridiikan pariin. Juristit voivat olla kovia väittelemään, mutta jos kritiikki kohdistuukin omaan tekemiseen, meillä on vähän turhan ohut nahka. Asiantuntijajohtaminen vaatii paljon, ja tuolla kurssilla sai onneksi todella hyviä työvälineitä siihen. Siksi suosittelen kurssia kaikille niille juristeille, joilla on pienikin oma tiimi. Harvardissa lakimieskoulutukseen kuuluu johtamisongelmien pohtimista, ja samaa tarvittaisiin myös Suomessa. Muuten voi seurata ongelmia, koska monissa firmoissa on isoja lakiosastoja: miten juristit pärjäävät, jos heidän koulutuksensa keskittyy pelkkiin pykäliin?

Syntymävuosi: 1978
Perhe: Vaimo ja kaksi tytärtä, 13 ja 10
Tutkinnot ja arvonimet: LL.M, LL.B
Guru: Esa Saarinen
Jos ei olisi juristi, olisin: Esiintymisvalmentaja tai coach

Suosittelen
Kirja: Reed Hastings ja Erin Meyer: No Rules Rules – Netflix and the Culture of Reinvention, sekä Asko Känsälä: Johtajasta Mestariksi
Podcast: Manager Tools
Urheilulaji: Hiihto ja laskettelu