Ih­mi­soi­keus­ju­ri­diik­ka on taito- eikä tahtolaji

Kuvassa vasemmalla Jussi Sarvikivi, oikealla Antti Tapanila.

Ihmisoikeusosaaminen tarkoittaa ennen kaikkea oikeuskäytännön huolellista seuraamista, sanoo Asianajotoimisto Reims & Co:n asianajaja ja Suomen Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Jussi Sarvikivi.

”Erityisesti Strasbourgin tuomioista pitää jaksaa lukea ainakin tiivistelmät. Myös EU-tuomioistuin antaa ratkaisuja, joilla on selkeä merkitys ihmisoikeuskysymyksissä", Sarvikivi sanoo.

"Kyse on jatkuvasta itsensä kehittämisestä. Oikeuskäytäntö muuttuu nopeassa tahdissa ja kokonaisuus on laaja. Eli 10–15 vuotta sitten annettu ratkaisu ei ehkä olekaan enää ihan kurantti, ja ainakin erilaisia nyansseja pitää ottaa huomioon.”

Esimerkkinä Sarvikivi mainitsee ne bis in idem -problematiikan ja muuttuvat linjaukset. Käräjätuomari Antti Tapanila on samoilla linjoilla Sarvikiven kanssa.

”Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen on ihmisoikeustuomioistuimessa ollut polveilevaa, ja eri maissa jopa yllätyksellistä. Se tekee ihmisoikeusnäkökulman selvittämisen ja seuraamisen haastavaksi: pitäisi tuntea jatkumo, mutta jatkumo ei välttämättä kerro seuraavaa askelta.”

Tapanila korostaa, ettei yksittäisen ratkaisun tietäminen juurikaan lisää asiantuntemusta. Kokonaiskuvan muodostaminen edellyttää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen seuraamisen lisäksi myös sekä laajaa tietopohjaa että kontekstin ymmärtämistä.

”Hyvin kuvaava onkin ajatus, ettei ihmisoikeusjuridiikka ole tahto- vaan taitolaji.”

Ihmisoikeusjuridiikka on kehittynyt 2000-luvulla Sarvikiven mukaan etenkin oikeudenkäyntien osalta. Aikaisemmin puhuttiin melkein yksinomaan prosessuaalisista kysymyksistä ja oikeuksista etenkin rikosoikeudellisissa tapauksissa, mutta nyt substanssipuoli korostuu yhä enemmän.

”Sama näkyy myös siviilioikeuden puolella esimerkiksi perhe- ja perintöoikeuteen liittyvissä kysymyksissä. On tullut paljon oikeuskäytäntöä, jolla on merkitystä kansalliseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön vaikkapa isyysasioissa. Se on mielestäni kiinnostava ja oikeustilaa kehittävä suunta”, Sarvikivi sanoo.

Tapanila on hieman skeptisempi. Hänen mukaansa kehityksellä voi olla myös nurja puolensa, jos se vaikuttaa kovin syvällisesti muuhun kansalliseen lainsäädäntöön.

”Esimerkiksi perintöoikeudessa on kyse puhtaasti siviilioikeudesta. Taustalla on jopa kymmenien vuosien aikajänne, joten siihen puuttuminen ei ole täysin ongelmatonta.”

”Kehitys on muutenkin edennyt hyppäyksin. Välillä on oltu flegmaattisia omaksumaan mitään tulkintoja ihmisoikeuksien perusteella, ja välillä on tehty jopa hätäisiä päätöksiä. Oikea ja harkittu tieto on siksi ensiarvoisen tärkeää.”

Perinteisesti ajattelutapa ihmisoikeuskysymyksissä on Tapanilan mukaan ollut prosessuaalinen. Toisin sanoen ihmisoikeudet on ymmärretty syytettyä ja epäiltyä oikeudenkäynnissä suojaavaksi järjestelmäksi.

”Jussin substanssiin liittyvät huomiot vaikuttavat myös viranomaisiin ja järjestelyihin, missä rikoksen uhrin odotuksia oikeusturvasta pyritään toteuttamaan. Teema on ajankohtainen juuri nyt, kun ollaan tekemässä rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta”, Tapanila sanoo.

”Yksi ihmisoikeuksiin vahvasti liittyvä mahdollisuus on aikuisen asianomistajan kuuleminen tallenteelle esitutkinnassa. Tätä on toteutettu esimerkiksi asianomistajan terveydentilan takia.”

Sarvikivi nostaa toiseksi tärkeäksi osa-alueeksi perheoikeudelliset kysymykset, sekä sen, miten hyvä ihmisoikeusosaaminen voi tarjota erinomaisia työkaluja yllättävissäkin tilanteissa.

”Niinkin arkipäiväiseen asiaan kuin lapsen tapaamisoikeuteen liittyy runsaasti oikeuskäytäntöä vaikkapa siitä, milloin voidaan kokonaan lopettaa tapaamiset tai missä tilanteessa on perusteltua, että muu kuin biologinen vanhempi saa tapaamisoikeuden.”

Kehittämisen paikkoja ihmisoikeuksiin liittyvissä käytännöissä on. Sarvikiven lempiaihe on tiedonsaantioikeus eli mahdollisuus saada tietoa siitä, mistä henkilöä epäillään.

”Poliisi on Suomessa ollut perinteisesti aika mustasukkainen omasta aineistostaan: vasta sen jälkeen, kun juttu on niin sanotusti kansissa, se toimitetaan epäillylle ja asianomistajille. Tilanne on erilainen monissa Euroopan maissa, joissa tietoon pääsee käsiksi koko ajan.”

Muutos tässä voisi Sarvikiven mukaan johtaa myös oikeusprosessien nopeutumiseen Suomessa. Myös Tapanila tunnistaa saman ja ajankohtaisen muutoksen tarpeen.

”On aika hurjaa, jos syytetty ei pääse tutustumaan aineistoon kuin valvotuissa olosuhteissa”, Tapanila sanoo.

”Itseäni askarruttaa tuomioistuimen näkökulmasta se, että meillä on valtava tarve tehostaa ja keventää prosesseja. Samaan aikaan on epäselvää, miten se sovitetaan yhteen esimerkiksi ihmisoikeussopimuksen asettamien laatuvaatimusten kanssa. Yhteiskunnassa rahaa tuntuu riittävän kaikkeen muuhun kuin oikeuslaitoksen tarpeisiin.”

Ihmisoikeusosaamista tarvitaan kaikissa oikeusjärjestelmän rooleissa, kiteyttää Sarvikivi, oli juristi sitten vastaajan tai asianomistajan avustaja, syyttäjä tai tuomari.

Tapanila on samaa mieltä, ja toivoo lisäksi, että lainvalmistelun puolelta löytyisi paitsi kokemusta prosesseista myös ihmisoikeusosaamista.

”Ja aivan varmasti voidaan sanoa myös se, että esitutkinnan puolella työskenteleville viranomaisille olisi hyötyä ihmisoikeusosaamisesta.”

Jussi Sarvikivi

Syntymävuosi: 1979
Perhe: sinkku
Tutkinnot ja arvonimet: OTK, asianajaja
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto 2006
Lempioikeudenala: rikos- ja rikosprosessioikeus
Guru: Markku Fredman. Käsittämätön kyky tehokkaaseen työhön ja opin tarjoamiseen halukkaalle.
Jos ei olisi juristi, olisi: hotellinjohtaja (myös näyttelijä oli joskus mielessä)
Motto: Kyllä se siitä

Suosittelen
Kirja: Nils Christie: Kohti vankileirien saaristoa. Todella silmiä avaava teos kenelle tahansa.
Laulu: Tällä hetkellä Lain Huudon esittämänä Jarkko Martikaisen Toivo.
Laji: Golf opettaa todella paljon kärsivällisyyttä. Jalkapallo on toinen suosikkilaji.
Kuvataiteen teos: Nubbenin eli Lars-Gunnar Nordströmin teokset.

Antti Tapanila

Syntymävuosi: 1976
Perhe: vaimo ja kaksi lasta
Tutkinnot ja arvonimet: OTT, dosentti, käräjätuomari
Yliopisto ja valmistumisvuosi: Lapin yliopisto, 2001 OTK, 2004 OTL ja 2007 OTT
Lempioikeudenala: prosessioikeus
Guru: Matti Pellonpää
Jos ei olisi juristi, olisi: kirjailija
Motto: Tartu hetkeen

Suosittelen
Kirja: Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka
Laulu: Bellini: Casta Diva
Laji: uinti
Kuvataiteen teos: Hugo Simberg: Keinutuolissa