Intohimo opetukseen ja tutkimukseen sai palaamaan yliopistoon

TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN puhtaasti akateemisella uralla eli tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa sekä yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Lisäksi olen Defensor Legis -aikakauskirjan päätoimittaja. Tätä ennen olin yli kymmenen vuotta liikejuristina asianajotoimistossa. Asianajotehtävät jätin vuoden 2021 lopussa, mutta käsittelen samoja teemoja tutkimustyössäni.

Nautin paljon tutkijan intellektuaalisesta vapaudesta, ja se onkin parasta nykyisessä työssäni. Liike-elämän palveluksessa asiakas määrittää sen, mitä tehdään ja millaisella aikataululla. Nyt saan tutkia mitä haluan, lukea itseäni kiinnostavaa tutkimuskirjallisuutta ja opettaa sen pohjalta oikeus- ja kauppatieteen opiskelijoita. Teen parhaillaan kauppatieteen tohtorin tutkintoa kilpailuoikeuden ja taloustieteen suhteesta. Se on päätutkimushanke, joka pitäisi saada maaliin ensi vuoden aikana.

SATTUMA TOI MINUT oikeustieteen pariin. Suvussani ei ole juristitaustaa. Lukiossa mietin erilaisia opiskelu- ja uravaihtoehtoja. Filosofia tuntui mielenkiintoiselta, ja opiskelinkin sitä myöhemmin yliopistossa. Lukion viimeisenä vuonna kuitenkin kiinnostuin erityisesti juridiikasta. Seurasin tuolloin paljon ajankohtaisia yhteiskunnallisia keskusteluja, joita juristit julkisuudessa usein kommentoivat. Yksi aktiivinen ja vakuuttava kansalaiskeskustelija oli nyt jo edesmennyt Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Hannu Tapani Klami.

Sääntöjen ja periaatteiden soveltaminen yhteiskunnallisiin asioihin kiinnosti minua paljon, ja yhteiskuntatiedon lakitiedon peruskurssi vahvisti ajatusta siitä, että juridiikka olisi juttuni. Ylioppilaskirjoitusten aikaan 1990-luvun lama oli vielä tuoreessa muistissa, joten halusin miettiä käytännölliseltä kannalta myös työllistymistä ja tulevaisuuden turvaamista.

ASIANAJAJAN URA OLI osittain sattumaa sekin. Valmistumisen jälkeen menin tekemään jatkotutkinnon Yhdysvaltoihin. Olin samaan aikaan jatko-opiskelija Suomessa, tein väitöskirjaa ja mietin akateemista uraa. Valmistuin Yhdysvalloissa ja palasin Suomeen 2007, ja silloin minulle tuli tunne, että olisi hyvä hankkia jonkin verran käytännön työkokemusta. Akateeminen ura kun on aina suhteellisen epävarma.

Tutustuin avoimiin paikkoihin ja huomasin, että Hannes Snellman Asianajotoimistoon etsittiin uusia juristeja. Muutama ystäväni työskenteli siellä, joten toimisto ei ollut ihan tuntematon. Hain paikkaa ja pääsin sinne. Ajattelin työskenteleväni siellä muutaman vuoden, mutta se vähän venähti. Se oli kiinnostavaa ja täysin erilaista kuin akateeminen työ.

Samaan aikaan opetin. Olin aloittanut opetustyöt jo toisena opiskeluvuotenani kun menin valmennuskurssille opettajaksi. Nautin juridiikan perusteiden avaamisesta tuleville opiskelijoille. Haluan jakaa omaa kiinnostustani ja innostustani, ja usein se synnyttää innostusta myös muissa. Palo opettamiseen ja tutkimukseen ei koskaan hävinnyt, vaan päinvastoin se voimistui, joten lopulta päätin palata juurilleni.

AKATEEMISEN TUTKIMUKSEN JA KÄYTÄNNÖN yhteensovittamisessa on menty paljon eteenpäin, mutta haasteita on edelleen. Akateeminen ura etenee omien kriteerien mukaan, ja moni jääkin sille heti valmistumisen jälkeen. Usein akateeminen tutkimus on jäänyt hieman etäälle käytännön juridiikasta. Tutkijoita kiinnostavat voittopuolisesti juridiikan akateemiset keskustelut, ei niinkään ruohonjuuritaso. Usein opiskelijat ovatkin kokeneet, että yliopistolla opetettava juridiikka on erilaista kuin työelämässä. Mutta 2000-luvun kuluessa yliopistot ovat muuttaneet suhtautumistaan käytännönläheisempään suuntaan ja halunneet yhdistää työelämän näkökulmat osaksi opintoja.

Yksi esimerkki tästä ovat tällä vuosituhannella lisääntyneet asianajotoimistojen, tuomioistuimien ja viranomaisten pitämät yliopistokurssit. Minusta jo peruskursseilla opiskelevan on hyvä tajuta, miten opetetut asiat toimivat elävässä elämässä. Haluan omassa opetustyössäni pitää vahvan kosketuksen käytäntöön ja selittää, miksi esimerkiksi Eurooppa-oikeuden perusteet ovat arkipäivän juridiikkaa.

HAASTEESEEN ON MAHDOLLISTA VASTATA eri tavoilla. Saatan esimerkiksi yhdistää oikeudenalan perusasioiden opetukseen vierailuluennon, jonka aikana kerrotaan, miten alan kysymykset näkyvät arjen asianajotoiminnassa. Kurssin viimeinen luento taasen voi käsitellä sitä, mitkä ovat kyseisen oikeudenalan tärkeimmät akateemiset kysymykset juuri nyt. Näin opiskelijat pystyvät koko ajan näkemään ja pitämään mielessään laajemman kokonaisuuden.

Helsingin yliopistossa on pidetty 15 vuoden ajan kurssia jo pidemmälle ehtineille opiskelijoille englanniksi. Minun lisäkseni siellä on useita muitakin opettajia, ja me kaikki olemme opiskelleet Yhdysvalloissa. Kurssi toteutetaan amerikkalaisen mallin mukaan eli ennen sen alkamista luetaan oikeustapausesimerkkejä, joista sitten keskustellaan kurssilla. Palaute on ollut hyvää, koska olemme onnistuneet tuomaan käytännön näkökulman opetukseen.

Kokemukset Amerikasta ovat olleet myös vaikuttamassa käynnissä olevaan Pro Iure -säätiöhankkeeseen, jossa pohdimme muutamien kollegojen kanssa mahdollisuutta lisätä oikeustieteelle kohdistettuja yksityislahjoituksia.

Syntymävuosi: 1976
Perhe: avopuoliso ja kaksi koiraa
Tutkinnot ja arvonimet: oikeustieteen tohtori, LL.M.
Yliopisto ja valmistumisvuosi: OTM 2003, OTL 2004 ja OTT 2016 (Helsingin yliopisto), LL.M. (Yale) 2007
Lempioikeudenala: kilpailuoikeus ja sen historia
Guru: James Q. Whitman
Jos ei olisi juristi, olisi: kirjakauppias
Motto: ”To live is to function. That is all there is in living.”

Suosittelen

Kirja: The Great Gatsby
Elokuva: Top Gun: Maverick
Laulu: Commodores, Nightshift
Podcast: Mika “Immu” Ilménin podcastit ja muu true crime
Urheilulaji: kuntonyrkkeily
Kuvataiteen teos: Hieronymus Bosch, El Jardín de las Delicias