Kati Kulovesi haluaa nähdä ilmasto-oikeuden nousun ja tuhon

Olin 13-vuotiaana perheeni kanssa tapaamassa sukulaisia Yhdysvalloissa. Samalla reissulla kävimme New Yorkissa YK:n päärakennuksessa. Se tuntui valtavan innostavalta, ja silloin sain vision, että haluan isona juristiksi ja työskennellä täällä. Myöhemmin olen töideni puolesta ollut samaisessa paikassa ja miettinyt hymyillen, että tänne minä lopulta päädyin.

Nuoresta saakka kansainväliset asiat samoin kuin historia ovat kiinnostaneet minua. Opiskelin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä silloin, kun Martti Koskenniemi aloitti kansainvälisen oikeuden professorina. Hän oli innostava opettaja ja hänen tapansa lähestyä asioita veti puoleensa, joten hylkäsin muut suunnitelmat. Tein syventävät opinnot ja graduni kansainvälisestä oikeudesta 1998, ja sen jälkeen minua pyydettiin jäämään tekemään väitöskirjaa.

Tuoreena juristina päädyin kuitenkin ensin mukaan oikeuslääketieteen erityisryhmään, joka tutki sotarikoksia Jugoslaviassa. Ryhmää johti Helena Ranta. Sota Jugoslaviassa oli juuri päättynyt ja Kosovon kriisi alkamassa. Epäiltyjen sotarikosten tutkiminen oli äärimmäisen tärkeää ja mielenkiintoista työtä, mutta samalla myös todella rankkaa 24-vuotiaalle naiselle. Opiskelukaverini Taina Susiluoto oli tehtävässä ennen minua ja minä tulin hänen tilalleen. Kosovon Racakissa 1999 tapahtunutta verilöylyä koskevien tutkimusten jälkeen alkoivat Naton pommitukset, joten sain toimia vajaan vuoden ajan ihan kirjaimellisesti maailmanpolitiikan polttopisteessä.

Vuonna 1999 Suomella oli alkamassa ensimmäinen kausi EU:n puheenjohtajana. Suomella oli siis vetovastuu YK:n ilmastoneuvotteluista, ja siellä oli tarkoitus neuvotella vastavalmistuneesta Kioton ilmastopöytäkirjasta. Yliopistolta pyydettiin apua neuvottelujen taustaselvityksiä varten, joten päädyin tekemään myös niitä. Vaikka uhkakuva ilmastonmuutoksesta oli todellinen, se oli tuolloin vähemmän stressaavaa kuin tuoreiden sotarikosten tutkiminen.

Pian Kosovo-työn jälkeen lähdin Lontooseen tekemään LLM-tutkintoa British Councilin stipendiaattina vuonna 2000. Siellä ajauduin kansainvälisen ympäristöoikeuden kursseille työskennellen samalla harjoittelijana alaan erikoistuneessa oikeusaputoimistossa FIELD:issä. Pääsin heidän mukanaan käymään ensimmäisiä kertoja YK:n ilmastoneuvotteluissa. Siellä minulle kirkastui, että ilmasto-oikeus on kaikkein kiinnostavin kansainvälisen oikeuden osa-alue. Elämme nyt ihan eri maailmassa kuin vuosituhannen alussa. Olin pitkään varmaan Suomen ainoita juristeja, jotka olivat ikinä olleet tekemisissä Kioton pöytäkirjan kanssa. Silloin vielä tunsin lähes jokaisen tämän alan parissa työskentelevän, mutta en enää. Ala oli niin uusi, ettei ollut senioreja, joilta olisin voinut kysyä neuvoja. Ja kun vuonna 2003 menin takaisin Lontooseen tekemään väitöskirjaani WTO-oikeudesta, minulle sanottiin Suomesta lähtiessäni, ettei ilmastokysymyksissä olisikaan juristille oikein mitään hommia tulevaisuudessa.

Vuonna 2001 Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPPC:n kolmannessa arviointiraportissa vielä sanottiin, että ihmisten toiminta liittyy jollain tavalla maapallon lämpötilan kohoamiseen. Viimeisimmässä raportissa 2022 todettiin, että ihmisen vaikutus on kiistatonta. Samaan aikaan oikeudellinen kehitys on todella merkittävää: esimerkiksi EU:ssa on luotu päästökauppajärjestelmää ja tehty monia isoja lakipaketteja, joilla pyritään vaikuttamaan ilmastonmuutokseen. EU:n lakikehikko on laaja ja kattaa muun muassa teollisuuden, maankäytön ja liikenteen päästöt sekä metsien hiilinielut. Kenttä on paisunut joka saralla ja oikeuden tasolla.

Suomella on samanlaisia haasteita kuin kaikilla muillakin mailla. Nyt ymmärretään ison taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen tarve, ja tietysti uudistukset herättävät myös vastustusta. Vaikka ilmaston kannalta kestävä kehitys luo uusia työpaikkoja, joitain aloja tullaan samalla ajamaan alas. Meillä jännitteet näkyvät esimerkiksi keskustelussa metsistä ja turpeesta. Siksi onkin tärkeää miettiä, miten muutokset ja siirtymä saadaan toteutettua reilusti, ja niin, että demokraattinen oikeus- ja hyvinvointivaltio säilyy.

Suomen ilmastolain näkökulmasta meidän täytyy ratkaista iso kysymys: maankäyttösektorin hiilinielu ja erityisesti metsien kyky sitoa hiilidioksidia on vahvasti ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa ja haastaa myös meidän oman uuden ilmastolain toimeenpanon. Nyt olemme menossa kovaa vauhtia väärään suuntaan.

Urallani olen nähnyt ilmasto-oikeuden nousun ja kehityksen itsenäiseksi oikeudenalaksi. Nyt se on linkittynyt ja vaikuttaa yhä selvemmin muihin oikeudenaloihin, kuten esimerkiksi ihmis- ja perusoikeuksiin ja kuluttajansuojaan. Toivon todella, että eläkkeelle siirtyessäni ilmasto-oikeus olisi muuttunut tarpeettomaksi. Haluan nähdä nousun lisäksi myös ilmasto-oikeuden tuhon siinä mielessä, että olisimme onnistuneet ratkaisemaan kaikki sen keskeisimmät haasteet, eikä se enää olisi niin merkittävä. En uskalla arvioida, kuinka realistinen tämä haave on.

Syntymävuosi: 1973
Perhe: Puoliso, kolme lasta (yksi oma, kaksi bonusta), koira, hevonen (kestävän jakamistalouden henkeä heijastellen yhteisomistettu sellainen)
Tutkinnot ja arvonimet: OTM (Helsinki), LL.M (London School of Economics and Political Science), PhD (Law, London School of Economics and Political Science), kansainvälisen oikeuden dosentti, Helsingin yliopisto, ilmasto-oikeuden dosentti Itä-Suomen yliopisto
Lempioikeudenala: kansainvälinen ilmasto-oikeus
Guru: Inspiroivat kansainvälisen oikeuden opettajani Martti Koskenniemi, Philippe Sands, Deborah Z. Cass ja Jake Werksman, jonka rautaista ammattitaitoa nykyisessä työssään EU:n kansainvälisten ilmastoasioiden pääneuvonantajana myös ihailen
Jos ei olisi juristi, olisi: Ratsuhevosten kouluttaja eli ratsuttaja
Motto: Take your passion and make it happen.

Suosittelen
Kirja: Monia!! Jos vain yksi, ehkä tässä Philippe Sandsin East West Street, joka yhdistää ainutlaatuisella tavalla elämänkertaa ja oikeustieteen suuria kysymyksiä.
Laulu: Carlos Gardelin Por una cabeza
Podcast: Outrage + Optimism: Climate Change Podcast
Urheilulaji: Este- ja kouluratsastus
Kuvataiteen teos: Gabriel Orozcon teokset Samurai Tree Invariant ja La DS