Lapsiperheiden määrä vähentynyt vuosien 2012 ja 2022 välillä suhteellisesti eniten Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa ja Kainuussa

Vuoden 2022 lopussa perheistä 38 % oli lapsiperheitä. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä oli maakunnista suurin Uudellamaalla (42 %) ja pienin Etelä-Savossa (30 %). Eroja lapsiperheiden osuudessa selittää osaltaan aikuisväestön ikärakenne, sillä mitä iäkkäämpiä aikuiset ovat, sitä vähemmän heillä on enää alaikäisiä lapsia. Uudenmaan täysi-ikäisestä väestöstä 23 % oli vähintään 65-vuotiaita mutta Etelä-Savossa peräti 39 %.

Lapsiperheiden määrä on vähentynyt koko maassa 26 375 perheellä eli noin 5 % vuodesta 2012. Suhteellisesti suurin muutos on tapahtunut Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Kainuun maakunnissa, joissa lapsiperheiden määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa noin viidenneksellä. Uudellamaalla puolestaan lapsiperheiden määrä kasvoi samalla ajanjaksolla 6 %. Perheissä kasvavien alaikäisten lasten määrän muutos on ollut samansuuntainen. Lapsiperheiden ja lasten määrän väheneminen liittyy syntyvyyden alenemiseen, sillä uudet syntyvät ikäluokat ovat pienempiä kuin aikuistuvat ikäluokat.

Vaikka lasten ja lapsiperheiden määrä on vähentynyt, lasten määrä perhettä kohden on pysynyt suhteellisen vakaana. Koko Suomessa lapsiperheiden keskimääräinen kotona asuvien alle 18-vuotiaiden lasten määrä vuonna 2022 oli 1,82, kun vuonna 2012 vastaava luku oli 1,83. Maakunnittain tarkasteltuna keskimääräinen lapsiluku on pienentynyt kymmenessä vuodessa eniten Pohjois-Pohjanmaalla (-0,04) ja kasvanut eniten Kainuussa (+0,06) sekä Ahvenanmaalla (+0,05).

Keskimääräinen alaikäisten lasten määrä lapsiperhettä kohden oli vuonna 2022 suurin Pohjois-Pohjanmaan (2,09) ja Keski-Pohjanmaan (2,06) maakunnissa. Pienimmät alaikäisten lasten määrät lapsiperhettä kohden puolestaan oli Uudellamaalla (1,74) sekä Varsinais-Suomessa ja Etelä-Karjalassa (1,75 kummassakin). Kunnittain tarkasteltuna eniten alaikäisiä lapsia lapsiperhettä kohden oli Perhossa (3,04) ja Merijärvellä (3,03).

Lapsiperheistä enemmistö (55 %) oli edelleen avioparien perheitä vuonna 2022, vaikka osuus onkin laskenut huomattavasti vuodesta 1992, jolloin aviopariperheitä oli 74 % lapsiperheistä. Vielä vuonna 2012 aviopariperheiden osuus lapsiperheistä oli 61 %. Aviopariperheisiin lasketaan tässä tarkastelussa myös perheet, joiden vanhemmat ovat keskenään rekisteröidyssä parisuhteessa.

Aviopariperhe oli tavallisin lapsiperhetyyppi kaikissa maakunnissa, vaikka selviä alueellisia erojakin on havaittavissa. Aviopariperheiden osuus lapsiperheistä vaihtelee maakunnittain Keski-Pohjanmaan 62 %:n ja Ahvenanmaan 46 %:n välillä. Eroihin maakuntien välillä vaikuttavat avopariperheiden ja yhden vanhemman perheiden yleisyys. Suhteellisesti eniten avopareja on Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Ahvenanmaalla 33 % lapsiperheistä on avoparien perheitä, Kainuussa 27 % ja Lapissa 26 %. Maan pienimmät avopariperheiden osuudet ovat Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla, kummassakin osuus on 19 %.

Yhden vanhemman perheitä oli koko maassa 24 % lapsiperheistä. Suurimmat yhden vanhemman perheiden osuudet olivat Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä, noin 27 % kummassakin. Suhteellisesti vähiten yhden vanhemman lapsiperheitä oli Pohjanmaalla (16 %) ja Keski-Pohjanmaalla (18 %). Yhden vanhemman perheitä tarkasteltaessa on syytä muistaa, että tilasto perustuu rekisteritietoihin asumisesta eikä siten huomioi mahdollista yhteishuoltajuutta tai esimerkiksi lasten vuoroasumista, sillä lapset voivat olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa. Yhden vanhemman perhe ei siis välttämättä ole yksinhuoltajan perhe.

Maakuntien väliset erot yhden vanhemman lapsiperheiden osuudessa johtuvat enimmäkseen äiti ja lapsia -perheiden erilaisista osuuksista, jotka vaihtelevat Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen 23 %:n ja Pohjanmaan 13 %:n välillä. Isä ja lapsia -perheiden osuus lapsiperheistä on kaikissa maakunnissa noin 3–4 %. Suhteellisesti eniten isä ja lapsia -perheitä on Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa (4,4 % kummassakin), vähiten Pohjanmaalla (3,0 %) sekä Keski-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla (3,3 % kummassakin).

Kuntatasolla yhden vanhemman lapsiperheitä oli suhteellisesti eniten Manner-Suomen kunnista Puolangalla (33 %) ja vähiten Luodossa (5 %) ja Pedersören kunnassa (8 %). Myös osa Ahvenanmaan kunnista sijoittuu ääripäihin, mutta niissä lapsiperheiden määrä on hyvin pieni. Pienissä kunnissa jo melko vähäinen muutos perhetyyppien lukumäärissä voi saada aikaan suuren muutoksen prosenttiosuuksissa. Luotoa voitaneen pitää perherakenteeltaan Suomen perinteisimpänä kuntana, koska siellä yhden vanhemman lapsiperheiden osuus on maan pienin ja vastaavasti aviopariperheiden osuus (88 %) suurin.

Väestön perhetilannetta voidaan tarkastella perheen lisäksi myös yksilöiden perheaseman näkökulmasta. Alle 18-vuotiaista noin 98 % oli vuonna 2022 perheessä lapsen asemassa. Aikuistuvien lasten kotoa lähdön muuttumisesta on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa pitkällä aikavälillä, koska aikaisemmin opiskelijoita ei otettu vakituisesti asumaan opiskelupaikkakunnille. He olivat virallisesti kirjoilla vanhempiensa luona. Vuoden 1994 kesäkuussa tuli voimaan laki, joka oikeutti jokaisen valitsemaan virallisen asuinkuntansa. Muuttoliiketilastoihin lain muutos vaikutti vuosikymmenen loppuun asti kuitenkin vaimeten loppua kohden.

Lasten kotoa lähtöä kuvataan seuraavaksi perheessä lapsen asemassa olevien määrällä. Perheen lapsi voi tosin jäädä kotiin asumaan ja tuoda puolison kanssaan asumaan tai saada lapsen, jolloin nuori perheenperustaja ei ole tilastoissa enää vanhempiensa perheessä lapsen asemassa, vaan omassa perheessään aikuisena. Tällainen asumismuoto on tosin erittäin harvinainen Suomessa. Vuoden 2022 lopussa vain noin 0,6 % perheistä asui samassa asunnossa kolmen tai neljän sukupolven kesken.

Nuoret naiset lähtevät kotoa aikaisemmin kuin nuoret miehet. Vuonna 2022 naisista 26 % asui perheessään lapsen asemassa 20-vuotiaana, miehistä 48 %. Naisilla osuus pysyi likimain ennallaan edellisvuoteen verrattuna, miehillä väheni yhdellä prosenttiyksiköllä. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2012, lapsen asemassa asui 20-vuotiaista naisista 31 % ja miehistä 55 %.

Vuonna 2022 lapsen asemassa olevien 20-vuotiaiden miesten osuus oli suurin Ahvenanmaan (61 %) ja Etelä-Pohjanmaan (58 %) maakunnissa. Myös Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla yli puolet miehistä asui 20-vuotiaana vanhempiensa perheessä. Samanikäisistä naisista suurimmat vanhempiensa perheessä asuvien osuudet olivat Ahvenanmaan (53 %) ja Keski-Pohjanmaan (38 %) maakunnissa. Harvinaisinta vanhempien luona asuminen oli miehillä Etelä-Karjalassa (36 %) ja naisilla Pohjois-Karjalassa (13 %). Maakuntien välisten erojen tulkinnassa on syytä huomioida, että tarkastelu koskee 20-vuotiaiden nuorten nykyistä asuinpaikkaa, joka voi omillaan asuvilla olla eri maakunnassa kuin vanhempien koti.

Lapsen asemassa olevien osuus ikäluokasta laskee alle kymmenesosaan naisilla 24-vuotiaana, miehillä 27-vuotiaana. Naiset perustavat myös oman perheen miehiä aikaisemmin: vuonna 2022 naisista puolet oli omassa perheessään avio- tai avopuolison tai vanhemman asemassa 25-vuotiaana, miehistä vasta 30-vuotiaana.

Suomessa oli vuonna 2022 yhteensä 52 543 henkilöä, jotka olivat 30-vuotiaita tai sitä vanhempia ja olivat perheessään lapsen asemassa. Heistä 74 % oli miehiä. Lapsen asemassa olevien vähintään 30-vuotiaiden henkilöiden määrä on hieman kasvanut edellisvuodesta. Vähintään 65-vuotiaista lapsen asemassa oli 1 867 henkilöä, joista miehiä oli 68 %. Etenkin myöhemmällä iällä oman vanhemman kanssa asuminen voi liittyä myös iäkkään vanhemman auttamiseen arjessa.

Vuoden 2022 lopussa miehistä vajaa 23 % ja naisista reilu 24 % asui yksin. Yksin asuvien osuus on kasvanut melko tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2012, miehistä 18 % ja naisista 21 % asui yksin, ja vuonna 1992 yksin asuvia oli miehistä vain noin 11 % ja naisista noin 16 %.

Yksinasuminen on yleistä kotoa muuttaneilla nuorilla aikuisilla ja harvinaistuu keski-iässä perheiden perustamisen myötä. Nuorten aikuisten yksinasuminen on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksinasujien osuus kaikista 20–24-vuotiaista on kasvanut lähes 41 %:iin; muutosta on 14 prosenttiyksikköä vuodesta 2012. Samalla ajanjaksolla avoliitossa olevien osuus ikäryhmästä laski vajaasta 28 %:sta noin 22 %:iin, lapsen asemassa olevien osuus 25 %:sta 21 %:iin sekä perheisiin kuulumattomien mutta ei yksin asuvien osuus runsaasta 12 %:sta vajaaseen 10 %:iin. Muutosta on tapahtunut erityisesti vuoden 2017 jälkeen, mihin voi vaikuttaa opiskelijoiden asumistukiuudistus, jonka myötä yksinasumisesta tuli monissa tilanteissa taloudellisesti kannattavampaa. Toisaalta nuorten yksinasujien osuus kasvoi vähäisemmässä määrin jo vuodesta 2015 eteenpäin.

Miehillä varhaisaikuisuuden yksineläminen jatkuu usein pidempään kuin naisilla, eikä yksin asuvien miesten osuus laske iän myötä yhtä paljon kuin yksin asuvien naisten osuus. Keski-ikäisten naisten yksinasuminen on harvinaisimmillaan 41-vuotiaana, jolloin noin 12 % naisista asuu yksin, kun taas miehillä yksin asuvien osuus laskee keski-iässä alimmilleen 44-vuotiaana 23 %:iin.

Miesten yksinasumista selittävät osaltaan avio- ja avoerot, joissa lapset jäävät usein äidille, ja isä tilastoituu ainakin tilapäisesti yksin asuvaksi. Esimerkiksi 40–44-vuotiaista miehistä vain 3 % oli perheasemaltaan isiä ilman puolisoa, mutta naisista 15 % oli äitejä ilman puolisoa. Osuudet eivät ole juurikaan muuttuneet 10 vuoden takaisesta.

Vuonna 2022 koko maassa 40–44-vuotiaista miehistä 23 % oli yksin asuvia. Osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa 3 prosenttiyksikköä. Suurimmat yksin asuvien osuudet olivat Kymenlaakson (29 %) sekä Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakunnissa (27 % kummassakin), kun taas Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla 19 % ikäryhmän miehistä asui yksin. Alueellisia eroja miesten yksinasumisessa selittää eniten vaihtelu puolison ja lasten kanssa asuvien osuuksissa. Perheasemaltaan avio- tai avopuolisoita, joilla oli lapsia, oli 40–44-vuotiaista miehistä suhteellisesti vähiten Kymenlaaksossa (48 %) ja Etelä-Karjalassa (49 %), eniten puolestaan Pohjanmaalla (62 %) sekä Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla (60 %).

40–44-vuotiaista naisista puolestaan 12 % asui yksin vuonna 2022. Osuus on kasvanut vain yhden prosenttiyksikön vuodesta 2012. Yksin asuvien osuus ikäryhmän naisista vaihteli maakunnittain vähemmän kuin miehillä: Pohjanmaan 7 %:sta ja Ahvenanmaan sekä Keski-Pohjanmaan 8 %:sta Uudenmaan, Pohjois-Karjalan, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen 13 %:iin. Avio- tai avopuolisoiden, joilla oli lapsia, osuus 40–44-vuotiaista naisista oli pienin Päijät-Hämeen maakunnassa (54 %) ja suurin Pohjanmaan (69 %) ja Keski-Pohjanmaan (67 %) maakunnissa. Lasten kanssa ilman puolisoa asuminen oli tämän ikäisillä naisilla yleisintä Kymenlaaksossa sekä Päijät-Hämeessä (18 % kummassakin), harvinaisinta Pohjanmaalla (12 %) ja Keski-Pohjanmaalla (13 %).

Eläkeikää lähestyttäessä, 60–64-vuotiaana naisista 31 % ja miehistä 27 % asui yksin vuonna 2022. Naisilla osuus on kasvanut 2 prosenttiyksikköä ja miehillä 4 prosenttiyksikköä vuodesta 2012. Yleisin 60–64-vuotiaiden perheasema on aviopuoliso ilman lapsia: tämän ikäisistä miehistä 43 % ja naisista 45 % asui aviopuolison kanssa ilman lapsia. Aviopuolison ja lasten kanssa asui tässä iässä miehistä 10 %, naisista enää 6 %. Yksin asuvien osuus 60–64-vuotiaista naisista oli suurin Uudellamaalla (35 %) ja pienin Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla (23 %). Saman ikäryhmän miehillä yksinasuminen oli naisten tapaan harvinaisinta Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla (21 %), yleisintä puolestaan Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa, joissa 30 % ikäryhmän miehistä asui yksin. Tätä myöhemmällä iällä yksinasuminen yleistyy naisilla selvästi.

Vuonna 2022 vähintään 80-vuotiaista 49 % asui yksin. 80-vuotiaista ja sitä vanhemmista naisista yksin asui 59 %, miehistä 31 %. Kymmenessä vuodessa yksin asuvien vähintään 80-vuotiaiden osuudet eivät ole juuri muuttuneet: yksin asuvien miesten osuus on kasvanut prosenttiyksiköllä ja naisten pysynyt samana. Yksin asuvien vähintään 80-vuotiaiden suhteellinen osuus oli vuonna 2022 suurin Päijät-Hämeessä (53 %) ja pienin Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa (44 %). Yksin asuvien 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien naisten osuus oli suurin Päijät-Hämeessä (63 %) ja pienin Pohjanmaalla (54 %). Sen sijaan samanikäisten yksin asuvien miesten osuuksissa ei ollut yhtä suurta vaihtelua maakuntien välillä: osuus oli suurin Kymenlaaksossa ja Lapissa (34 %) ja pienin Keski-Pohjanmaalla (28 %).

Lähde ja lisätietoja: Tilastokeskus.