Lii­an kal­liit luot­to­kus­tan­nuk­set ku­lut­ta­ja-asia­mie­hen tarkastelussa – San­tan­der lu­pa­si kor­ja­ta toi­min­taan­sa

Kuluttaja-asiamies havaitsi ongelmia muun muassa Santanderin perimässä tilinhoitomaksussa ja perustamismaksussa sekä perustamismaksulle perittävässä korossa. Nämä maksut liittyvät suoraan luottosuhteeseen ja siksi ne tulee laskea luottokustannuksiksi, joiden enimmäismäärästä säädetään laissa. Santander ei kuitenkaan ilmoittanut näitä maksuja vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot –lomakkeella, jolla luotonhakijan tulee saada olennaiset tiedot muun muassa luoton hinnasta ja ehdoista ennen sopimuksen tekoa. Markkinoinnissa annettiin maksuista myös ristiriitaista tietoa. Kuluttaja ei siis ole voinut varmuudella tietää, ovatko nämä maksut huomioitu todellisen vuosikoron laskennassa luottokustannuksena.

Luotonantajan on vakiomuotoisella lomakkeella ilmoitettava luoton kokonaismäärä, joka tarkoittaa kuluttajan tosiasialliseen käyttöön annettavaa rahamäärää. Santander on kuitenkin lisännyt pääomaan 49 euron perustamismaksun, vaikka kuluttajan ei ole mahdollista nostaa tätä summaa. Santander ilmoitti siis lomakkeessa luoton määränä sallittua suuremman summan, joka sisälsi luottokustannuksia. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja ei saa yksiselitteistä ja todenmukaista tietoa luoton määrästä.

- Kun luo­tol­le las­ke­taan to­del­li­nen vuo­si­kor­ko, sen pe­rus­tee­na on ol­ta­va ra­ha­mää­rä, joka ku­lut­ta­jal­le an­ne­taan to­del­li­suu­des­sa käy­tet­tä­väk­si. Sum­maa ei voi hi­la­ta ylös­päin muil­la mak­suil­la, sanoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.

Kuluttaja-asiamies puuttui myös Santanderin tapaan vaatia maksua lainanhakijan pyynnöstä tehdyistä kirjallisista selvityksistä. Näistä on veloitettu 70 euroa tunnilta ja vähintään 35 euroa selvitystä kohden. Luottosuhteeseen liittyvästä tavanomaisesta asiakaspalvelusta, kuten luottosuhdetta koskevien erimielisyyksien tai epäselvyyksien ratkomisesta tai selvittämisestä, ei tule vaatia maksua.

- Tie­dus­te­lui­hin vas­taa­mi­nen ja luot­to­suh­teen pe­rus­asioi­hin liit­ty­vien sel­vi­tys­ten te­ke­mi­nen on osa vas­tuul­li­sen luo­to­nan­ta­jan pe­rus­toi­min­taa. Täl­lai­ses­ta asia­kas­pal­ve­lus­ta ve­loit­ta­mi­nen hei­ken­tää ja vai­keut­taa ku­lut­ta­jan mah­dol­li­suuk­sia käyt­tää oi­keuk­si­aan ja hoi­taa omaa ta­lout­taan, muistuttaa kuluttaja-asiamies Väänänen.

Santander on perinyt paperilaskutuksesta 2,90 euron maksua, jota se ei ole laskenut mukaan luottokustannuksiin. Luoton takaisinmaksueriä koskeva laskutus ei ole sellainen luottosuhteen ulkopuolinen peruste, että se voitaisiin katsoa lisäpalveluksi, jota hintasääntely ei koske.

- Pa­pe­ri­las­ku­tus on hyvä esi­merk­ki pal­ve­lus­ta, joka on kiin­teä osa luot­to­suh­det­ta ja jää täy­sin mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si il­man luot­toa. Täl­lai­sia pal­ve­lui­ta ei voi ra­ja­ta luot­to­kus­tan­nus­ten ul­ko­puo­lel­le, jot­ta niis­tä voi­si pe­riä kus­tan­nus­ka­ton ylit­tä­vää li­sä­hin­taa, sanoo kuluttaja-asiamies Väänänen.

Santander on tarjonnut kuluttajille muun muassa 2 000 euron ja 6000 euron kuluttajaluottoa, josta perittävät muut luottokustannukset ovat ylittäneet niille laissa määrätyn enimmäismäärän. Santander sitoutui toteuttamaan kaikki kuluttaja-asiamiehen vaatimat muutokset.

Syyskuussa 2019 voimaan tulleen luottojen hintasääntelyn mukaan luoton kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle perittävää vuosittaista korkoa ei saa sopia 20 prosenttia suuremmaksi. Lisäksi luotosta perittävien muiden kustannusten päiväkohtainen määrä saa olla korkeintaan 0,01 prosenttia alkuperäisestä luoton määrästä tai luottorajasta. Muiden luottokustannusten määrä ei saa kuitenkaan missään tilanteessa ylittää 150 euroa vuodessa.

Luottokustannuksiin sisältyvät kaikki luotonantajan tiedossa olevat luottosuhteesta johtuvat kustannukset. Esimerkiksi luoton hakemisesta, luoton nostamisesta ja maksutietojen lähettämisestä veloitettavat maksut ovat luottokustannuksia riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa tai minkälaista tapaa toimenpiteen suorittamiseen käytetään. Luottokustannusten ulkopuolelle voi rajata vain täysin vapaaehtoiset lisäpalvelut. Luottoa on tällöin tarjottava samoilla ehdoilla riippumatta siitä, solmiiko kuluttaja luottosopimuksen yhteydessä myös lisäpalvelua koskevan sopimuksen.

Lähde: Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote.