Mark­ki­na­oi­keus: Bon­do­ran kor­koeh­to rik­koi luot­to­jen hin­ta­sään­te­lyä – ku­lut­ta­ja-asia­mies ha­kee va­li­tus­lu­paa mui­den luot­to­kus­tan­nus­ten hin­noit­te­lus­ta

Bondora on syyskuusta 2019 marraskuuhun 2021 saakka sopinut luoton koroksi nimeämästään kustannuksesta niin, että kulua on peritty koko luottosuhteen ajan alkuperäiselle luoton määrälle eikä jäljellä olevalle pääomalle. Markkinaoikeus katsoi, että luottoyhtiön menettelyn vuoksi kuluttajan nostamalle luotolle perittävän luoton koron määrä on ylittänyt kuluttajansuojalain mukaisen luoton koron enimmäismäärän.

Korkokaton ylittymisestä seuraa, että luottosopimuksen tehneellä kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luottokustannuksia lainkaan. Sääntö pätee myös takautuvasti eli jos kuluttaja on maksanut luottokustannuksia, nämä suoritukset on vähennettävä luoton pääomasta ja kuluttajalla on oikeus saada luoton pääoman määrän ylittävät suorituksensa takaisin.

”Odo­tam­me, että Bon­do­ra suo­rit­taa ku­lut­ta­jil­le rat­kai­sun edel­lyt­tä­mät hy­vi­tyk­set oma-aloit­tei­ses­ti,” sanoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.

Kuluttaja-asiamiehen havaintojen mukaan Bondora perii maksamattomia luottoja eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn kautta. Suomessa eurooppalaiset maksamismääräykset käsitellään keskitetysti Helsingin käräjäoikeudessa. Jos kuluttaja saa Bondoralta maksamismääräyksen ja vaatimus perustuu luottoon, joka sisältää edellä mainitun korkoehdon, määräystä on mahdollista vastustaa 30 päivän kuluessa.

Bondora on tarjonnut kuluttajille lisäksi kolmea erillistä lisäpalveluksi nimettyä palvelua, joiden maksuja se ei ole laskenut mukaan luottokustannuksiin. Palveluiden avulla kuluttaja voi muun muassa tehdä muutoksia maksuaikatauluun, maksaa luottoa ennenaikaisesti takaisin, saada ensisijaista asiakaspalvelua ja saada luoton hallinnointia koskevia viestejä. Kuluttaja-asiamies katsoo, että kyseisten palveluiden kustannuksissa on tosiasiallisesti kyse muista luottokustannuksista, jotka tulisi ottaa huomioon luottokustannusten enimmäismäärää laskettaessa.

Markkinaoikeus totesi kuluttaja-asiamiehen näkemyksestä poiketen, että kustannukset eivät ole luottokustannuksia eikä niitä näin ollen tarvitse huomioida osana luottokustannusten enimmäismäärää. Markkinaoikeus katsoi, että koska Bondoran lisäpalveluiksi nimettyjen palvelujen ehdot eivät olleet osa luottosopimuksen ehtoja, kustannuksissa ei ole kyse kuluttajansuojalain tarkoittamista luottokustannuksista. Kuluttaja-asiamies on päättänyt hakea asiassa valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

”Kat­som­me, että mark­ki­na­oi­keu­den rat­kai­su mah­dol­lis­tai­si hin­ta­sään­te­lyn kier­tä­mi­sen, jos luo­to­nan­ta­jat voi­si­vat eri­lai­sil­la so­pi­mus­tek­ni­sil­lä kei­noil­la sul­kea kus­tan­nuk­sia lain mää­rit­tä­mien enim­mäis­mää­rien ul­ko­puo­lel­le. Rat­kai­su on täl­tä osin pet­ty­mys, jo­ten läh­dem­me ha­ke­maan asi­aan muu­tos­ta kor­keim­mas­ta oi­keu­des­ta,” sanoo kuluttaja-asiamies Väänänen.

Luottojen hintasääntelyn noudattamisessa on esiintynyt runsaasti ongelmia, ja kuluttaja-asiamies on selvittänyt niitä useamman luottoyhtiön kanssa. Markkinaoikeus antoi joulukuussa 2022 päätöksensä Blue Finance Suomi Oy:tä koskevassa tapauksessa, jossa oikeus katsoi, että luoton saamiseen liittyvät maksut tulee laskea luottokustannuksiksi. Tapaus on tällä hetkellä korkeimman oikeuden käsittelyssä. Luottoyhtiö Santander sitoutui keväällä 2023 korjaamaan toimintaansa kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla hintasääntelyn rikkomisen takia.

Syyskuussa 2019 voimaan tulleen luottojen hintasääntelyn mukaan luoton kulloinkin maksamatta olevalle pääomalle perittävää vuosittaista korkoa ei saa sopia 20:ta prosenttia suuremmaksi. Lokakuusta 2023 alkaen luoton korkokatto laskee 15 prosenttiin korkolain (633/1982) 12 §:n mukaisella viitekorolla lisättynä. Tällöinkään korko ei sopimuksen mukaan saa koskaan ylittää 20:tä prosenttia.

Lisäksi luotosta perittävien muiden kustannusten päiväkohtainen määrä saa olla korkeintaan 0,01 prosenttia alkuperäisestä luoton määrästä tai luottorajasta. Muiden luottokustannusten määrä ei saa kuitenkaan missään tilanteessa ylittää 150:tä euroa vuodessa.

Luottokustannuksiin sisältyvät kaikki luotonantajan tiedossa olevat luottosuhteesta johtuvat kustannukset. Esimerkiksi luoton hakemisesta, luoton nostamisesta ja paperilaskutuksesta veloitettavat maksut ovat luottokustannuksia riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa tai minkälaista tapaa toimenpiteen suorittamiseen käytetään. Luottokustannusten ulkopuolelle rajautuvat vain täysin vapaaehtoisista lisäpalveluista perittävät maksut. Luottoa on tällöin tarjottava samoilla ehdoilla riippumatta siitä, tekeekö kuluttaja luottosopimuksen yhteydessä myös lisäpalvelua koskevan sopimuksen.

Lähde: Kilpailu- ja kuluttajaviraston tiedote.