Oikkarit vaihdossa – työnantajat arvostavat kansainvälistä osaamista

Oikeustieteen opiskelijat suhtautuvat lukukauteen ulkomailla päämäärätietoisesti. Vaihto-opinnot sisällytetään tutkintoon, ja niillä pyritään rakentamaan osaamista, jolla erotutaan tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Vaihto-opiskelu on oikeustieteen opiskelijoiden keskuudessa erittäin suosittua. Vaihtoon lähtijöiden määrä vaihtelee vuosittain ja yliopistoittain, mutta lähes kolmasosa, jopa puolet oikkareista käy vaihdossa tai harjoittelussa ulkomailla. Luvut ovat korkeita verrattuna muihin tiedekuntiin.

”Oikkarit ovat hyvin päämäärätietoisia ja vaihto-opinnoilla pyritään rakentamaan osaamista, jolla erotutaan muista tulevista työnhakijoista. Tavoitteena on hyvin usein myös kielikompetenssin lisääminen. Myös työnantajat arvostavat kansainvälistä taitopääomaa”, kertoo vaihtoon lähdön syistä suunnittelija Jani Suokanerva Lapin yliopistosta.

Kansainvälinen kokemus katsotaan meriitiksi rekrytoinneissa vahvistaa Borenius Asianajotoimisto Oy:n toimitusjohtaja Casper Herler. ”Kansainvälinen kokemus lisää kielitaitoa, ymmärrystä omasta ja muista kulttuureista ja osoittaa opiskelijalla olevan positiivista oma-aloitteisuutta.” Kansainväliseen osaamiseen panostetaan Herlerin mukaan myös työuran aikana. ”Kannustamme myös avustavia juristejamme kartuttamaan kansainvälistä työkokemusta ja pyrimme tukemaan ulkomailla suoritettavia jatko-opintoja. Meillä on myös oma New Yorkin konttorillemme suuntautuva rotaatio-ohjelma, jonka avulla on mahdollista hankkia lisää kansainvälistä työkokemusta lyhyemmällä ulkomaan vierailulla.”

Vaihtoon lähdetään yleensä kolmantena tai neljäntenä opintovuonna, ON-tutkinnon lopussa tai OTM-tutkinnon alussa. Keskimäärin vaihdossa ollaan yksi lukukausi, 3–5 kuukautta.

”Vaihto tulee suunnitella niin, että opinnot hyväksiluetaan täysin osaksi tutkintoa, esimerkiksi tutkinnon vapaasti valittavia opintoja voi hyvin suorittaa vaihdossa. Vaihdossa myös pitäisi opiskella samaa tahtia kuin kotiyliopistossa eikä vaihdon pitäisi vaikuttaa opintojen kestoon”, muistuttaa Turun yliopiston kansainvälisten asioiden suunnittelija Annukka Väre.

Yleisimpiä kohdemaita ovat Iso-Britannia, Ranska, Alankomaat, Espanja, Ruotsi ja Italia. Hakuprosessin kesto vaihtelee kohteittain vajaasta puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen.

Vaihtoon voi hakea useiden eri vaihto-ohjelmien kautta. Yliopistojen liikkuvuuspalvelut ja kv. osastot auttavat hakemusten ja prosessien kanssa ja ohjaavat tarvittaessa myös sisällöllisesti vaihto-opintojen valinnassa. Kyse on tärkeästä palvelusta niin vaihtoon haluaville kuin yliopistoillekin. ”Vaihdot ovat tärkeä osa tiedekunnan ja yliopiston kansainvälistymistä. Vaihdot myös mahdollistavat erikoistumista, mitä ei välttämättä pysty tekemään Suomessa. Vaihdossa opittavat taidot ovat työelämässä yhä tärkeämmässä asemassa”, kertoo Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden asiantuntija AnneSophie Hokkanen. Myös Itä-Suomen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattori Mia Kilpeläinen korostaa vaihto-opiskelun myötä saatavia työelämävalmiuksia: ”Tärkeää on opiskelijan oma ammatillinen kehittyminen vaihdon kautta. Vaihto antaa lisäeväitä tulevaisuuden työelämään.”

Juristikirjeen uudessa Oikkarit vaihdossa -sarjassa kuullaan vaihto-opiskelijoiden kokemuksia. Ensimmäisenä kuulumisiaan kertoo seuraavassa Juristikirjeessä Vivian Villa Grenoblesta.