Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 226/2022) arvonlisäverolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (L 1272/2022). Laskujen ja muiden tositteiden säilytyspaikan maantieteellisestä rajoittamisesta arvonlisäverolaissa luovuttiin. Laskut on vastedes säilytettävä huolellisesti siten, että niiden tarkastelu Suomessa on veroviranomaiselle mahdollista ilman aiheetonta viivettä. Ulkomailla sähköisesti säilytettäviin laskuihin on lisäksi saatava täydellinen tosiaikainen tietokoneyhteys.

Verovelvollisuusryhmiä koskevia säännöksiä muutettiin siten, että vakuutusyhtiölaissa ja vakuutusyhdistyslaissa tarkoitettu vakuutusomistusyhteisö sekä sijoituspalvelulaissa tarkoitettu omistusyhteisö voivat kuulua verovelvollisuusryhmään. Tällä muutoksella korjattiin vanhentunut säädösviittaus kirjanpitoasetukseen sekä päivitettiin sääntely vastaamaan rahoitusalan sääntelyssä tapahtunutta kehitystä.

Säännöksiin tehtiin muitakin kieliasun muutoksia sekä viittaussäännösten korjaamista ja täydentämistä. Muutokset tulivat voimaan pääosin 30.12.2022.

Lisäksi tavaroiden ja palvelujen etämyyntiä koskevien yhden yhteyspisteen rekisteröinti-, ilmoitus- ja maksujärjestelmien veroilmoitusten korjausmenettelyä muutetaan siten, että veroilmoituksessa oleva virhe voidaan korjata myös aiemmalta verokaudelta annettavassa veroilmoituksessa, kun tämä veroilmoitus annetaan myöhässä vasta korjattavan verokauden veroilmoituksen antamisen jälkeen. Nykyisen säännöksen mukaan virhe on aina korjattava seuraavilta verokausilta annettavassa veroilmoituksessa. Tältä osin muutos tulee voimaan vasta 1.7.2023.

Hallitus on antanut esityksen arvonlisäverolain muuttamisesta siten, että yleishyödyllistä toimintaa harjoittaville järjestöille ja uskonnollisille yhdyskunnille annettaisiin oikeus saada palautuksena hankintaan sisältyvä arvonlisävero sellaisista tavaroista, jotka nämä toimijat vievät Yhteisön ulkopuolelle osana siellä harjoittamaansa hyväntekeväisyys- tai avustustoimintaa (HE 310/2022).

Tällaista palautusoikeutta edellytetään arvonlisäverodirektiivissä, mutta asiaa koskevat säännökset ovat puuttuneet Suomen arvonlisäverolaista. Palautusta haettaisiin esityksen mukaan erillisellä Verohallinnolle tehtävällä hakemuksella. Asia koskee vain harvoja toimijoita, koska avustustoimintaa harjoitetaan yleensä siten, että avustustoiminnassa tarvittavat tavarat hankitaan esimerkiksi kohdemaasta tai kohdemaan lähialueelta sen sijaan, että tavarat vietäisiin Suomesta.

Samalla avustustoimintaan käytettävien tarvikkeiden maahantuonnin verottomuuden edellytykseksi asetetaan direktiivin mukaisesti se, että tarvikkeet on hankittu vastikkeetta.

Muutosten tarkoitettu voimaantulo on keväällä 2023.

Hallitus on antanut esityksen maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuutta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 317/2022). Esityksen tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön maksutietoja koskeva neuvoston direktiivi ((EU) 2020/284).

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylakiin säännös maksupalveluntarjoajan rajat ylittäviä maksuja koskevasta tiedonantovelvollisuudesta. Tästä velvollisuudesta säädettäisiin tarkemmin uudessa laissa rajat ylittäviä maksuja koskevasta maksupalveluntarjoajien tiedonantovelvollisuudesta. 

Ehdotuksen tarkoituksena on parantaa veroviranomaisten mahdollisuuksia torjua ja havaita kansainväliseen verkkokauppaan liittyviä veropetoksia erityisesti arvonlisäverotuksen alalla. 

Tiedonantovelvollisuus koskisi laissa tarkemmin määriteltyjä maksupalveluntarjoajia kuten maksulaitoksia, sähköisen rahan liikkeellelaskijoita ja luottolaitoksia. Maksupalveluntarjoajilla olisi velvollisuus säilyttää rajat ylittäviä maksuja koskevia tietoja ja ilmoittaa ne Verohallinnolle neljänneskalenterivuosittain. Maksuista raportoitaisiin sellaisia tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa maksunsaaja ja saada tietoa maksuista ja niiden alkuperästä. Verohallinto toimittaisi tiedot komission ylläpitämään keskusrekisteriin, jonne jäsenvaltioiden petostorjuntaviranomaisilla tulee olemaan pääsy. 

Ehdotettujen säännösten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2024. 

Verohallinto on 23.11.2022 antanut päätöksen (VH/5510/00.01.00/2022) vuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista. Arvonlisäverotukseen vaikuttavilta osin päätös sisältää seuraavaa.

Ravintoetu. Ravintoedun raha-arvo on 8,00 euroa ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja arvonlisäveron määrä on vähintään 8,00 euroa ja enintään 12,70 euroa. Jos tämä määrä alittaa 8,00 euroa tai ylittää 12,70 euroa, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää.

Jos työnantaja veloittaa henkilöstöltä aterioista edellä mainitulla tavalla määritellyn ravintoedun raha-arvon, aterioiden luovutukseen sovelletaan myyntiä eikä oman käytön verotusta koskevia säännöksiä.

Puhelinetu. Päätöksen 26 §:n mukaan työnantajan palkansaajan kotiin kustantamasta puhelimesta muodostuvan puhelinedun raha-arvo on 20 euroa kuukaudessa. Edun arvo kattaa puheluista aiheutuneet kustannukset. Työnantajan palkansaajalle kustantaman matkapuhelimen luontoisetuarvo on 20 euroa kuukaudessa. Edun arvo kattaa puheluista, tekstiviesteistä ja multimediaviesteistä aiheutuneet kustannukset.

Puhelinedun raha-arvo on näin ollen sama kuin vuonna 2022. Yksityiskäytön osalta arvonlisäverotuksen veron perusteena on siis edelleen 20 euroa kuukaudessa, josta suoritettavan veron määrä on 24 % eli 4,80 euroa.

Suomen Pankin ilmoittama viitekorko ajalle 1.7.2022–31.12.2022 on 0 %. Tämän johdosta maksamatta jätetylle velvoitteelle maksettava oma-aloitteinen viivästyskorko on vuonna 2023 edelleen 7,0 %.

Verohallinto on 1.1.2023 antanut uuden ohjeen Komissiokaupan ja välitystoiminnan arvonlisäverotus (VH/4840/00.01.00/2022). Ohjeessa käsitellään komissiokaupan ja välityspalvelujen tunnuspiirteitä sekä toimintavan vaikutusta myynnin arvonlisäverokäsittelyyn.

 Rahoituksen järjestäminen konserniyhtiöille vaikutti emoyhtiön vähennysoikeuksiin

 A Oy toimi konsernin emoyhtiönä ja suoritti omistamilleen konserniyhtiöille erilaisia arvonlisäverollisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. A Oy myös vastasi koko konsernin rahoituksen järjestämisestä myöntämällä konserniyhtiöille luottoja tai tarjoamalla niille lyhytaikaista rahoitusta konsernitilijärjestelmän kautta. A Oy peri konserniyhtiöille myöntämästään rahoituksesta korkoa. Lisäksi A Oy oli ottanut koko konsernin kattavia vakuutuksia, joiden vakuutusmaksut se laskutti edelleen konserniyhtiöiltä.

KHO katsoi, että A Oy:n konserniyhtiöille suorittamat rahoituksen ja vakuutusten järjestämiseen liittyvät palvelut eivät liittyneet niin läheisesti yhtiön suorittamiin arvonlisäverollisiin asiantuntija- ja hallintopalveluihin, että ne olisivat muodostaneet yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen. A Oy:n oli katsottava suorittavan konserniyhtiöille useita erillisiä palveluja, joiden arvonlisäverokohtelu määräytyi itsenäisesti.

A Oy:n verosta vapautettuna rahoitus- ja vakuutuspalvelun myyntinä pidettävä luotonanto ja vakuutusten järjestäminen konserniyhtiöille tuli ottaa huomioon yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä. Yhtiö ei siten voinut vaatimallaan tavalla vähentää yleiskulujen sisältämää arvonlisäveroa täysimääräisesti.

Liian suurena ilmoitetun palautettavan veron määrän oikaiseminen ei johtanut myöhästymismaksuun

Yhtiön antamassa ensimmäisessä tietyn verokauden oikaisuilmoituksessa palautukseen oikeuttavaksi arvonlisäveron määräksi oli ilmoitettu 1 813 359 euroa. Ilmoitettua määrää ei ollut palautettu yhtiölle, vaan Verohallinto oli pyytänyt yhtiöltä lisäselvitystä verokauden vähennettävistä arvonlisäveroista. Yhtiö oli selvityspyyntöön antamansa vastauksen liitteenä antanut toisen oikaisuilmoituksen, jossa palautukseen oikeuttavaksi arvonlisäveron määräksi oli ilmoitettu 1 587 512 euroa. Toisella oikaisuilmoituksella palautukseen oikeuttavan veron määrä oli siis alentunut 225 847 eurolla ensimmäiseen oikaisuilmoitukseen verrattuna, ja Verohallinto oli määrännyt yhtiölle myöhästymismaksua kaksi prosenttia tästä määrästä.

Yhtiöllä ei kuitenkaan ollut todellista maksettavaa arvonlisäveroa, vaan se oli ollut edelleen oikeutettu arvonlisäveron palautukseen. KHO katsoi, että OVML 36 §:n 2 momentin mukaiselle myöhästymismaksun määräämiselle yhtiölle ei ollut ollut perustetta. Myöhästymismaksu poistettiin.