Vuosi on jälleen vaihtunut, ja verotukseen tehdyt hallitusohjelman mukaiset, henkilöverotusta koskevat säädöt ovat astuneet valtaosin vuoden 2024 alusta voimaan.  Verotuksen ylintä progressioporrasta eli ns. solidaarisuusveroa on jatkettu vaalikauden loppuun saakka määräaikaisena 150 000 euron tasolla, joten vuoden 2024 tuloveroasteikkoon on tullut uusi ylin porras. Valtionverotuksen progressiivisen ansiotulon tuloveroasteikon tulorajoja on korotettu noin 2,8 prosentilla, jotta verotus ei kiristyisi yleisen ansiotasokehityksen vuoksi. Työtulovähennyksen ja perusvähennyksen enimmäismääriä on korotettu, ja työtulovähennyksen enimmäismäärän korotusta on kohdennettu uudelleen, tavoitellen erityisesti yli 65-vuotiaiden työnteon kannustimien lisäämistä. Hyvin monia verovelvollisia koskee käytännössä se, että matkakuluvähennyksen omavastuuta on korotettu nykyisestä 750 eurosta 900 euroon.

Pientä säätöä verotukseen on tullut myös Verohallinnon antamien ohjeiden ja päätösten seurauksena. Esimerkiksi Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2023 toimitettavaa verotusta varten kertovat sen, paljonko työhuonevähennystä voi muun selvityksen puuttuessa eri tilanteissa tehdä. Päivärahoihin ja muihin matkakuluja koskeviin korvauksiin liittyen on niin ikään tehty vuosittaiset tarkistukset (Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2024), kuten myös erilaisten luontoisetujen arvostamisesta verotuksessa (Verohallinnon päätös vuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista).

Osakesäästäjiä ilahduttaa uudessa vuodessa erityisesti se, että osakesäästötilin enimmäismäärää on korotettu 100 000 euroon asti vuoden 2024 alusta lukien. Vaikkakaan tämä ei ole välittömästi itse verolainsäädäntöä koskeva muutos, sillä on vaikutusta monen yksityissijoittajan sijoitustuottojen verotukseen, erityisesti niiden verottamisen ajankohtaan.

Kaikki vaurastuminen ei kuitenkaan perustu vain työntekoon, vaan myös sattumalla ja onnella voi olla joskus siihen vaikutusta. Erilaisista rahapeleistä, arpajaisista ja muista vastaavista peleistä kiinnostuneiden kannattaa verosuunnittelusyistä aina tarkkaan harkita, mistä pelistä menee miljoonan voittamaan. Jostakin pelistä voitto on verovapaa, mutta jostakin toisesta se voikin olla verotettavaa ansiotuloa.

Erilaisten pelivoittojen kohdalla voi tulla eteen myös lahjaverotukseen liittyviä kysymyksiä. Verohallinto on käsitellyt eräitä kysymyksiä 1.1.2024 päivätyssä kannanotossaan Lotto- ja muiden arpajaisvoittojen jakaminen usean henkilön kesken. Kannanotossa käsitellään sitä, milloin osuus arpajaisvoitosta on saajalleen verovapaa arpajaisvoitto ja milloin joko lahjaveronalainen lahja tai veronalaista tuloa. Kannanotossa on huomioitu vuoden 2024 alusta voimaan tullut edellytys tunnistautua raaputusarpojen ostamisen ja voiton lunastuksen yhteydessä.

Arpajaislain mukainen tunnistautuminen tarkoittaa nimittäin sitä, että myös jokaisen porukkapelistä osuuden ostavan henkilön tulee tunnistautua. Arpajaisvoitot maksetaan vain tunnistautuneille asiakkaille. ja TVL 85 §:n mukaisena verovapaana arpajaisvoittona voidaan pitää vain tunnistautuneelle pelaajalle maksettua arpajaisvoittoa. Jos henkilö voiton maksamisen jälkeen antaa voiton tai osan siitä toiselle henkilölle, kyseessä on perintö- ja lahjaverolain mukainen lahja. Jos voiton lunastanut henkilö jakaa yksin saamansa arpajaisvoiton toisten henkilöiden kanssa, vaikkakin ennen arvontaa tehdyn yhdessä pelaamista koskevan sopimuksen perusteella, arpajaisvoitto on verovapaa vain tunnistautuneelle ja voiton lunastaneelle pelaajalle: muiden sopimuksen osapuolten saama tulo katsotaan muuksi veronalaiseksi ansiotuloksi.

Vastaavat periaatteet koskevat myös raaputusarvan perusteella saatuja arpajaisvoittoja. Arpajaislain mukaista tunnistautumista sovelletaan myös muihin kuin sähköisesti toimeenpantaviin raha-arpajaisiin. Raaputusarpavoiton voi lunastaa vain se henkilö, joka on tunnistautunut ostaessaan arvan. Käytännössä raaputusarpoja ei pidä siis enää jatkossa ostaa lahjaksi: 1.1.2024 tai sen jälkeen ostetun raaputusarvan perusteella saatu voitto on TVL 85 §:n mukainen verovapaa arpajaisvoitto vain arvan ostaneelle henkilölle, joka voi lunastaa voiton. Voiton tai sen osan antaminen toiselle henkilölle on saajalleen veronalainen lahja. Lahjan saaneen pitää maksaa summasta lahjaveroa, jos lahjan arvo on vähintään 5 000 euroa. Samalta antajalta kolmen vuoden kuluessa saadut lahjat otetaan laskuissa mukaan.

Työn iloa, menestystä sijoitustoiminnassa sekä hyvää arpaonnea kaikille lukijoille vuodelle 2024!

Toimittajan työtehtäviin ei ollut katsottava kuuluneen vastaajana oleminen rikosasiaa koske‐ vassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen työnantajan maksamista asianajokuluista kertyi toimitta‐ jalle veronalaista palkkaa, eikä rikosasian lopputuloksella ollut merkitystä toimittajan saaman taloudellisen edun veronalaisuuden osalta.

************ 11.12.2023

Henkilökohtaisen tulon verotus ‐ Tulon veronalaisuus ‐ Taloudellinen etu ‐ Palkka ‐ Rikosasias‐ sa kertyneet neuvonta‐ ja oikeudenkäyntikulut ‐ Työnantajan suorittamat työntekijän kulut

A oli Y‐lehden toimittaja ja työsuhteessa B Oy:öön. A oli toinen toimittaja Y‐lehden julkaise‐ massa X‐nimisessä artikkelissa. A:ta vastaan oli nostettu rikossyyte, jonka mukaan A ja kaksi muuta henkilöä olisivat syyllistyneet artikkelin yhteydessä turvallisuussalaisuuden paljastami‐ seen ja eräiden luonnosteluvaiheessa olevien asiakirjojen osalta turvallisuussalaisuuden pal‐ jastamisen yritykseen. Koska B Oy oli katsonut, että rikosasian ajaminen parhaalla mahdollisella tavalla oli sen intressissä, B Oy oli ottanut vastatakseen A:n puolustuksesta esi‐ tutkintavaiheesta alkaen. B Oy oli tilannut asiaan liittyvät palvelut asianajotoimistolta, jonka

laskut oli osoitettu B Oy:lle.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto‐oikeudessa ratkaistavana, voiko A:n työnantaja B Oy suorit‐ taa A:n sijasta A:n rikosasian neuvonanto‐ ja oikeudenkäyntikulut ilman, että A:lle kertyy tu‐ loverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua veronalaista palkkaa.

Korkein hallinto‐oikeus katsoi, että esillä oleva syyte kohdistui A:han. Näin ollen neuvonanto‐ ja oikeudenkäyntikulut olivat A:n kuluja. A sai taloudellisen edun, kun B Oy suoritti nämä kulut hakijan puolesta. Tällainen taloudellinen etu oli lähtökohtaisesti palkkaa. Sanottua etua ei kui‐ tenkaan ollut luonnehdittava palkaksi, jos esillä olevat neuvonanto‐ ja oikeudenkäyntikulut olivat A:lle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita menoja, jotka rinnastuvat työväli‐ neistä sekä valmistus‐ ja tarveaineista aiheutuneisiin menoihin tai matka‐ ja edustusmenoi‐ hin. Vaikka A:n työtehtäviin oli kuulunut sanomalehdessä julkaistavien artikkelien laatiminen, hänen työtehtäviinsä ei kuitenkaan ollut katsottava kuuluneen vastaajana oleminen riko‐ sasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen esillä olevasta B Oy:n maksusta asianajotoi‐ mistolle kertyi A:lle veronalaista palkkaa. Rikosasian lopputuloksella ei ollut merkitystä A:n saaman taloudellisen edun veronalaisuuden osalta.

Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide Tuloverolaki 29 § 1 momentti ja 61 § 2 momentti

Ennakkoperintälaki 13 § 1 momentti 1 kohta ja 15 § 1 momentti Päätös, jota valitus koskee: KVL, 28.10.2022, nro 48/2022

Keskusverolautakunta katsoi, ettei vakuudettomista, kohde‐etuuden arvoa seuraavista velka‐ kirjoista muodostuva sijoitustuote rinnastunut indeksilainaan, koska pelkän tuoton sijaan koko tuotteen arvo oli sidottu kohde‐etuuden arvoon. Sen sijaan kyse oli erikseen määritellys‐ tä kohde‐etuuden arvonkehitystä seuraavasta haltijavelkakirjamuotoisesta sertifikaatista.

A:lle realisoitui sertifikaatista tuloa vasta sen luovutuksen tai lunastuksen seurauksena.

************ 24.11.2023

Henkilökohtaisen tulon verotus, Omaisuuden luovutus, Tulon jaksotus, Arvopaperi, Sertifi‐ kaatti

A suunnitteli sijoitusta tuotteeseen, joka muodostui vakuudettomista velkakirjoista, joiden ni‐ mellisarvo seurasi kohde‐etuuden arvoa. Velkakirjoille ei ollut määritelty lopullista lunastus‐ päivää. Liikkeellelaskijan tuli sopimusehtojen puitteissa vaadittaessa maksaa sijoitustuotteen haltijalle kohde‐etuuden arvoa vastaava määrä kuluilla vähennettynä. Sijoitustuotteelle ei maksettu muuta tuottoa. Tuote oli listaamaton, ja sitä tarjottiin merkittäväksi rajoitetulle si‐ joittajajoukolle. Sijoitustuotteen saattoi kuitenkin myydä liikkeellelaskijan järjestämillä jälki‐ markkinoilla. A:lla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa sijoitustuotteen kohde‐etuuksiin.

Keskusverolautakunta totesi, että sijoitustuotteessa kyse oli velkakirjalain 2 luvussa tarkoite‐ tusta juoksevasta velkakirjasta (haltijavelkakirjasta). Haltijavelkakirjaa oli TVL 50 §:ää sovellet‐ taessa pidettävä arvopaperina (KHO 2018:11).

Keskusverolautakunta katsoi, ettei sijoitustuote rinnastunut indeksilainaan, koska pelkän tuo‐ ton sijaan koko tuotteen arvo oli sidottu kohde‐etuuden arvoon. Sen sijaan kyse oli erikseen määritellystä kohde‐etuuden arvonkehitystä seuraavasta haltijavelkakirjamuotoisesta sertifi‐ kaatista. A:lle realisoitui sertifikaatista TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuloa vasta sen luo‐ vutuksen tai lunastuksen seurauksena. Lunastuksesta tai luovutuksesta syntyvä voitto oli A:n veronalaista tuloa TVL 45 §:n 1 momentin mukaisesti ja tappio vähennyskelpoinen TVL 50 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.

Tuloverolaki 45 § 1 mom., 50 § 1 mom., 110 § (Ei lainvoimainen, valitettu)

**

Professori Reijo Knuutinen vastaa päivittyvästä hakuteoksesta Henkilöverotus (Alma Talent). Säännöllisesti päivitetyssä teoksessa annetaan sekä kattava yleiskuva henkilöverotuksen rakenteesta että paneudutaan sen yksityiskohtiin lakien, ohjeiden ja oikeustapausten avulla.

Tutustu myös

Reijo Knuutinen: Verosuunnittelun oikeudelliset ja yhteiskunnalliset rajat  ( Alma Talent, 2020).